Tässä maassa tehdään koko ajan supistuksia, lakkautuksia ja muutoksia. Ja näillä ”organisaatiouudistuksilla” on yleensä kova kiire.
Muutoskonsultit lihovat ja voivat hyvin samaan aikaan, kun muutosten silmässä olijat menettävät hermonsa ja työpaikkansa.
Yritykset ja työntekijät pakotetaan ottamaan käyttöön keskeneräisiä ja käytännössä testaamattomia ohjelmia, jotka eivät toimi. Onko tämä se uusi uljas tavoite, jossa jokin sektori voittaa mutta kokonaisuus häviää?
Jokainen muutos maksaa. Kuka on maksaja tai mistä tulevat säästöt – ja keiden kustannuksella? Syntyykö muutospaniikissa edes säästöjä? Ovatko kiireelliset ja suuret muutokset juuri ne avaintekijät, jotka tämän yhteiskunnan hyvinvoinnin tuhoavat?
