Olimme menossa 11-vuotiaan Onnin kanssa katsomaan rallia. Minua kiinnosti vuosien tauon jälkeen nähdä Nesteralli nykyään.
Nimensä mukainen oli. Oluen ja viinasten sumentamia silmiä, huudosta käheytyneitä kurkkuja, kaatuilusta verestäviä kyynärpäitä ja polvia. Yleisön enemmistö yhtä kaikki itsetuntonsa rippeistä elämään sisältöä kyhääviä suomalaisia.
Mies makaa tiellä, jota rallikansa vaeltaa pyhättöönsä pikiksen maalisuoralle. Mies on humalapäissään sammunut Himoksen mökkikylän raittille. Matkaeväät ja tuliaiset siinä vierellään tielle levahtaneena.
Iso mies hajareisin keskellä tietä hihattomaan paitaan ja sortseihin pukeutuneena. Punoittaville kasvoille ja vereslihalla olevaan polveen paistaa aurinko yli kolmenkymmenen asteen lämmöllä.
Minun ja Onnin lisäksi paikalle pysähtyy tuntematon pariskunta. Yritämme auttaa voipunutta tolpilleen, mutta jalat ovat hyytelöä.
- Missä v-tussa minä olen? hän saa soperrettua.
- Olet Himoksessa. Muistatko, mistä löytyy kavereistasi? kysyn.
Kännykkä löytyy.
- Muistatko kaveriesi nimiä niin soitetaan, kyselemme. Sekavasta puheesta selviää, että puhelimen muistista löytyisi se, jolle soitetaan.
- Tulisitteko hakemaan kaverianne? Makaa täällä tiellä kykenemättä kävelemään.
- Ei me sinne päästä, antakaa sen olla, kuuluu vastaus. - Tai tilatkaa taksi, kyllä rahaa on.
Eihän se onnistu, kun tiet on suljettu.
Yksi jää vahtimaan makoilijaa ja kaksi lähtee etsimään järjestysmiehiä avuksi. Mies, jonka selässä lukee toimitsija, lupaa: - Menen katsomaan ja hälytän apua.
Yleisön joukosta Himoksen rinteeltä kiirii huuto Latvala, Latvala! Huuto pyyhkii väkijoukossa syöksyvirtauksen tavoin auton edetessä kohti maalia.
Kaikki tulevat sekunneissa tietoiseksi voittajasta. Ääniaallon perässä vyöryvät ihmiset. Hurmoshenkisin joukko juoksee kohti maalin tarkistusasemaa nähdäkseen vilauksen voittajasta.
Kilpailu on loppunut. Toinen ja kolmas saavat vain laimet aplodit.
Katselualueelle jää tölkkejä, joita Onni intoutuu keräämään.
Niitä löytyy kymmenien eurojen edestä. Muovia, paperia, jos jonkinmoista roskaa, jopa sateenvarjoja lojuu ruohikossa.
Montakohan kolikkoa ja kännykkää löytyisi tarkemmin haravoitaessa?
Ihmiselämää tämä eittämättä on, mutta millaista? Menin katsomaan ilmiötä ja yksityiskohtia. Ja näin myös. Mitähän mietti Onni?
