Viime viikon yliopistoprotestien jälkimainingeissa hallituspuolueiden edustajat ovat opetusministeri Henna Virkkusen johdolla esittäneet kannanottoja, joissa kiistetään tarve kyseenalaistaa yliopistouudistuksen ongelmakohtia.
Kannanotot unohtavat sen, että yliopistolain ja yliopistojen hallintojohtosäännön muutokseen liittyy seikkoja, joista myös hallituspuolueiden jäsenten ja kannattajien tulisi olla huolissaan. Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa 22.2. katsotaan, että yliopistouudistuksella ajetaan alas Suomen yliopistoverkko, jota ei ole enää varaa ylläpitää.
Yliopistojen rahoitus tullaan lain myötä sitomaan yhä enemmän yrityksiin ja yksityisiin lahjoittajiin. Erityisesti keskustan perinteisesti vaalima ajatus vahvoista ja lukuisista maakuntayliopistoista tulee luultavasti kärsimään melkoisen kolauksen yliopistojen "uuden olomuodon" myötä.
Yliopistouudistuksia on puitteistanut talouden nousukaudella syntynyt luottamus siihen, että yliopistojen taloudellinen tilanne kohenee yksityisen rahoituksen myötä. Taloustaantuman seurauksena tämä voi kuitenkin kääntyä uutta yliopistomuotoa vastaan. On todennäköistä, että taantumassa kamppailevat yritykset eivät kykene sijoittamaan yliopistoihin niin laajasti kuin on odotettu.
Tämä on haaste etenkin pääkaupunkiseudun ja tiettyjen kasvukeskusten ulkopuolisille korkeakouluille. Maakuntayliopistojen rahoituspohjaa uhkaa Suomen talouden yleinen rakennemuutos, joka keskittää menestyvät yritykset ja tutkimuksen Etelä-Suomeen. Tulevaisuudessa maakuntien yrityksillä ei välttämättä olekaan jatkuvasti käytössään pääomia korkeakoulujen tutkimus- ja opetustoiminnan rahoittamiseen.
Lisäksi on huomioitava, että talouselämän kapeamman pohjan takia taantuman riskit kohdistuvat erityisesti juuri maakuntiin. Esimerkiksi Nokian Jyväskylän toimipisteen sulkeminen tulee varmasti vaikuttamaan kokonaisvaltaisesti kaupungin yliopiston yritysrahoituksen saatavuuteen.
Yliopisto on tärkeä alueellinen toimija, joka takaa toimintaresursseja elinkeinoelämälle. Mutta jos yliopistouudistuksen myötä perusrahoitus ei ole riittävän taattua, perusopetuksen laatu vaarantuu. Näin ollen yliopistot eivät onnistu kouluttamaan opiskelijoistaan sellaisia osaajia, jotka tuottaisivat tulosta paikallisessa elinkeinoelämässä.
Tutkimuksen ja opinnäytetöiden laatu taas vaarantuu, kun yliopistot sidotaan määrälliseen tulosvastuuseen. Kun määrää korostetaan laadun kustannuksella, tutkimuksesta tuskin nousee sellaisia innovaatioita, jotka toisivat kilpailuetua paikallisille yrityksille.
Yliopistolla ja sen opiskelijoilla on tärkeä rooli myös seutunsa sivistyksen vaalijoina sekä alueellisen kulttuuritoiminnan ja vetovoiman luojina. Korkeakoulut lisäävät maakunnan elinvoimaisuutta, mikä osaltaan tukee tiedollisten ja taidollisten kykyjen kanavoitumista pienten ja keskisuurten yritysten tarpeisiin.
Vaikka yliopistouudistukseen liittyy monia mahdollisuuksia, hallituspuolueiden on taloustaantuman ikeessä arvioitava muutos ja siihen liittyvät riskit uudelleen. Erityisesti Keskustan soisi huolehtivan siitä, ettei maakuntayliopistoja uhkaa toiminnan karsiminen, koska tämä uhkaisi alueellista elinvoimaisuutta. Tuskin yksikään maakunta kestäisi tilannetta, jossa korkeakoulutus alueella lakkaisi yritysmuotoisen yliopiston konkurssin myötä.
MIKKO JAKONENpolitiikan tutkijaJARNO MIETTINENopiskelijaJOONATAN VIRTANENopiskelija Jyväskylän yliopisto
