"Windfall- voitot kannustavat päästöttömyyteen" kirjoittivat kokoomuslaiset kansanedustajat Henna Virkkunen ja Sanna Perkiö Keskisuomalaisessa äskettäin. Kirjoittajat puolustavat Windfall- voittoja, joita kutsutaan myös tuulen tuomiksi voitoiksi tai ansiottomiksi vailla perustetta oleviksi voitoiksi.
Kirjoitus oli musiikkia muutaman suuren pohjoismaisen energiayhtiön korville.
Virkkunen ja Perkiö perustelevat mielipiteensä niin monilla asiavirheillä, että joihinkin niistä on pakko puuttua.
Sähkön kuluttajahinta koostuu sähkön tukkuhinnasta, siirron ja jakelun kustannuksista, vähittäismyynnin katteesta, valmiste- ja alv-veroista sekä vuodesta 2005 lähtien päästökaupan vaikutuksista. Kioton sopimuksen mukaisessa päästökauppajärjestelmässä rankaistaan päästömaksuilla sellaista energiantuotantoa, joka ei kykene vähentämään päästöjä riittävästi. Tällaista tuotantoa on muun muassa hiililauhteella tuotettu sähkö, jonka tuotantokustannukset ovatkin nousseet paljon.
Pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla kaiken sähkön tukkuhinta muodostuu juuri kalleimman tuotantomuodon eli useimmiten hiililauhde-sähkön kustannusten mukaisesti. Markkinoilla se mahdollistaa myös ydinvoimalla ja vedellä tuotetun sähkön myymisen kalleimman eli juuri hiililauhdevoimalla tuotetun sähkön hinnalla. Sillähän ei ole mitään tekemistä todellisten ydin- tai vesivoimatuotannon tuotantokustannusten kanssa.
Windfall- voitoissa on kysymys vanhan tuotannon ansiottomasta hintojen noususta.
EU:n päästökauppajärjestelmän idea on kannustaa yrityksiä investoimaan uusiutuvaan ja päästöttömään energiaan. Siksi kukaan asiaa tunteva ei ole esittänyt Kioton sopimuksen jälkeen rakennetun ja rakennettavan päästöttömän energian rankaisemista Windfall- voittoveroilla. Päinvastoin, ministeriöni ei vain kannusta sanallisesti, vaan tukee rahallisesti sellaisia investointeja investointituin. Tänä vuonnakin rahaa on käytetty kohta 30 miljoonaa euroa.
Kokonaan toinen asia on se ydin- ja vesisähkön tuotanto, joka on rakennettu ennen päästökauppajärjestelyjen kehittämistä. Mielestäni on kohtuutonta, että muutama pohjoismainen suuryhtiö kerää päästökaupan seurauksena nyt jälkikäteen kymmeniä vuosia sitten rakennetusta vesi- ja ydinsähköstä vuosittain yhteensä satojen miljoonien eurojen ylimääräisen tuoton, vaikka eivät investoisi nyt senttiäkään päästöttömään.
Maan parhaista asiantuntijoista koostunut työryhmä esittikin jo pari vuotta sitten pienen osan tällaisten Windfall-voittojen leikkaamista verotuksella ja verotulojen käyttämistä 100 prosenttisesti uusiutuvan ja päästöttömän sähköntuotannon rahoittamiseen. Menettely "kannustaisi taatusti päästöttömyyteen" Perkiön ja Virkkusen sanoja käyttääkseni.
Windfall- voittojen verotukseen ruotsalaiset tai norjalaiset eivät taatusti innostu. Niillähän on oikeastaan vain vesi- ja ydinsähköä. Kumpikin maa voikin surutta verottaa sikäläistä sähköä enemmän kuin Suomi meillä käytettyä sähköä.
Kirjoittajat väittävät myös, että Windfall-voittojen verottaminen aiheuttaisi epätasa-arvoa Suomessa eri yhtiöiden kesken. Sanoisin, että se edes vähän tasaisi sitä epätasa-arvoa, minkä päästökauppajärjestelmä on tuottanut. Nyt ne energiayritykset, joilla ei ole omaa halpaa vesi- tai ydinsähkön tuotantoa, jotka hankkivat kaiken energiansa kalliin sähkön markkinoilta, ovat todella tiukoilla. Niiden kilpailuasema heikkenee muutamaan suureen pohjoismaiseen verrattuna. Se ei tee hyvää kilpailulle. Kärsijöitä sellaisessa ovat suomalaiset kuluttajat ja elinkeinoelämä.
