Suunta, johon ollaan taas menossa nk. ”voittajien” puolella on mielestäni pelottava. Homofoobikot ovat saaneet nostetta ennakkoluuloilleen ja uudenlaista oikeutta kiusaamiselleen. Uskonnon tai politiikan varjolla on vainottu ihmisiä kautta aikain.
Kiusaamisesta kärsivät ihmiset niin työpaikoilla kuin kouluissa. Erityisen piinallista kiusaamista esiintyy myös pienillä paikkakunnilla, jossa on vahva uskonnollinen yhteisö. Se säätelee yhteisön normit ja arvot, joihin suvaitsevaisuuden ei katsota kuuluvan.
Esimerkkejä kiusaamisesta olen itse saanut kokea yllin kyllin niinä 20 vuotena, jotka olen pienellä paikkakunnalla asunut.
Viimeinen niitti kiusaamiseni plakkariin oli se kun lumenauraaja kieltäytyi – häneltä sitä ystävällisesti pyytäessäni – auraamasta minulle tietä kotiini! Ja kyseinen mies on uskovainen, itseään oikeamielisenä ja rehtinä pitävä suomalainen mies. Plussat hänelle. Hän katsoo tehneensä oikein. Se hänelle suotakoon.
Olen joutunut tottumaan siihenkin, ettei minua tervehditä, vaikka itse tervehdin – harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Tervehdin ihmisiä, koska se kuuluu alkeelliseen sivistykseen.
Tällaiset suvaitsemattomat ihmiset katsovat suvaitsemattomuudellaan tekevänsä palveluksen paikkakunnalle siivoamalla sen ns. ”syntisistä”, heille kun elämä käy niin rankaksi, että he joko poistuvat oman käden kautta tai muuttavat muualle. Tässä pikkukunnassa asuessani oman käden kautta poistuneiden luku on jo lähes 40 ihmistä!
Emmekö jo voisi luopua toistemme kiusaamisesta ja olla armeliaita?
