Haluan antaa oman vastineeni Lassi Mäkisen kirjoitukseen yritysten kassanhallinnasta. Hänen mielipiteensä tulee liian ylhäältä, teoriatasolta. En ymmärtänyt kuitenkaan, mitä ne kassanhallintaparannukset olisivat käytännössä.
Kerron nyt ruohonjuuritason yrittäjyydestä. Olen toiminut tilitoimistoalalla 33 vuotta, niistä vuodesta 1986 lähtien oman tilitoimiston vetäjänä.
Tämä on hätähuuto sellaisten yrittäjien puolesta, jotka yrittävät työllistää työntekijöitä. Ymmärtääkseni yksin toimivat yrittäjät selviävät paremmin kuin ne, joilla on vastuullaan myös työntekijöiden työpaikkojen säilyttäminen. Viimeisimmät palkankorotukset eivät ole olleet realistisia tuottavuuteen nähden.
Mistä ihmeestä johtuu ajattelu, että yrityksellä kuvitellaan olevan pohjaton käteisvarakassa, josta riittää jaettavaa joka suuntaan. Päivittäin suorastaan kiusana ovat erilaiset puhelinkeräykset, joissa pyydetään rahaa monenlaisiin tarkoituksiin.
Tämän päivän totuus liian monen yrittäjän kohdalla on se, että selviydytään juuri ja juuri päivittäisistä laskuista. Toimi siinä sitten kassavirtojen hallitsijana, kun rahapuro ei riitä, vaan yrittäjä joutuu itse palkattomana työpäiväänsä pidentäen "hallitsemaan tilannetta".
Minkä neuvon Lassi Mäkinen antaa tällaisille yrityksille? Konsulttien on turha tulla kertomaan, että nostakaa hintoja. Palvelualalla hintojen nostaminen johtaa siihen, että aina löytyy halvemmalla tekeviä yrittäjiä, joilla ei mahdollisesti ole vierasta työvoimaa ja jotka saavat liian helposti starttirahaa ja pystyvät polkemaan jo toimivien yritysten mahdollisuuksia.
Toimitilani rahoitin aikoinaan valuuttaluotoilla. Kaksi devalvaatiota tuplasi velkamäärän. Kiitos tästä valtiovallalle hienosta tukitoimesta. Tällaiset toimenpiteethän ne kassavirtoja lisäävät, valitettavasti vaan väärään suuntaan ja taas yritys on se, joka maksaa. Ymmärrän hyvin yrittäjiä, jotka päätyivät enemmin konkurssiin kuin devalvaatiosta johtuvan ylimääräisen laskun maksuun.
Yritysten sosiaalisesta yhteiskuntavastuusta sanoisin, että on menty liian pitkälle. Antakaa yritysten luoda työpaikkoja, mutta valtiovalta huolehtikoon yksittäisen ihmisen hyvinvoinnista. Ei ole ollut vaihtoehtoja, koska tilanteista on vain ollut pakko selvitä.
Elämä on ollut kassanhallintaa; yrittäjällä on koko elämä työnteossa. Tukijoita ei ole. Ketä pitäisi kiittää?
