Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu 20.01.2014 03:00

Näin terveydenhoitomme eriytyy

Glaukooma eli silmänpainetauti on krooninen ja etenevä silmäsairaus, joka johtaa hoitamattomana näkökyvyn menetykseen. Suomessa tautia sairastavia noin 80 000.

Kun tauti on todettu, jatkuva seuranta on olennaista, jotta mahdolliset muutokset pystytään huomaamaan ennen kuin pysyvää vauriota tapahtuu ja lääkitystä voidaan ajoissa muutaa. Kohonnut silmänpaine ei aiheuta oireita eikä painetta saa laskemaan esimerkiksi elämäntapavalinnoilla.

Omaa silmänpainetautiani on viimeksi hoidettu Keski-Suomen keskussairaalan silmäpoliklinikalla. Kun kutsua vuositarkastukseen ei alkanut kuulua, soitin poliklinikalle. Sain vastauksen: ”Nyt on ruuhkaa.”

Soittaessani uudestaan minulle kerrottiin, että glaukoomapotilaille ei saa enää antaa kontrollikäyntiaikoja. Glaukooman seuranta aiotaan jatkossa hoitaa luultavammin ostopalveluina. Ajanvaraaja ei pystynyt kertomaan, miten prosessi etenee tai kauanko kontrolliajan saaminen kestää, puoli vuotta vai kuukauden.

Eikö hoitotakuun pitäisi koskea myös kontrollikäyntejä, vai onko tarkoitus ohjata hätääntyneet potilaat suoraan yksityislääkärien vastaanotolle? Kuka ottaa vastuun, jos tauti pääsee etenemään niin, että silmään syntyy pysyviä vaurioita?

Glaukooman kontrolleihin liittyvät muun muassa silmänpohjakuvaus ja näkökentän mittaus. Yhdessä lääkärikäyntien kanssa ne maksavat satoja euroja, mihin ei pienituloisimmilla ole varaa.

Onko tämä taas yksi esimerkki siitä, kuinka terveydenhoito maassamme eriytyy? Hoitoa saat, jos sinulla on varaa maksaa siitä.

Paula Kinnunen

Jyväskylä