Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu 01.03.2012 17:38
A A A

Olemmeko koulutuksen mallimaa?

Vaikka nykyisessä taloustilanteessa ei näytä löytyvän mihinkään riittävää yhteiskunnan rahoitusta, tuntuu arveluttavalta puhua koulutuksen yksityistämisestä. Koulutusviennin yhteydessä se on luontevaa, mutta suurena vaarana piilee tässäkin se, että lopulta myös suomalaiset itse joutuvat jopa oman peruskoulutuksensa maksumiehiksi – toisen asteen koulutuksesta puhumattakaan.

Koulumaailmassa esiintyy jo mammuttitautia niin suunnitelmissa olevien koululaitoshankkeiden kuin niihin liittyvien sisältöjen suhteen.

Viime aikoina on keskusteltu valmisteilla olevasta lukiouudistuksesta, jolla pyritään maksimoimaan koulukampusten koko sellaiseksi, että niiden ”tuottama” taloudellinen hyöty olisi mahdollisimman suuri. Tämä tuo mukanaan toisenkin suuruuteen liittyvän ilmiön: tasapäistämisen.

Kun sen syvemmin pohtimatta halutaan kokonaisia ikäluokkia ohjata kiireellä koulutusputken läpi, tuloksena on melko tasapaksua oppilasainesta.

Koulutusfilosofiaan on päässyt pesimään virheajattelu, jossa suurten aikuisopintokampusten mallia ollaan siirtämässä alemmille tasoille. Lukioihin mallia on jo osittain sovellettu, nyt vuorossa ovat perusasteet ja jopa päiväkodit.

On kysyttävä minkä tasoisin tiedoin tästä putkesta valmistaudutaan elämää varten?

On ilmennyt muun muassa puutteita osaamisessa lukiosta yliopistoon siirryttäessä. Yliopistossa joudutaan antamaan tukiopetusta heikon pohjan omaaville opiskelijoille muun muassa äidinkielessä ja matematiikassa.

Opintojen kiirehtimisvaatimus on ristiriidassa myös sen kanssa, että lukio on muutettu luokattomaksi ja opiskelu on muutettu kurssimuotoiseksi. Se on vaikuttanut lukiosta valmistumisen viivästymiseen, kun kaikkia kursseja ei viedäkään loppuun ja pakollisetkin viivästyvät niiden takia.

Luokaton lukio on luonut kenties myös illuusion, ettei itse lukiota tarvitse ottaa kovin tosissaan sen ollessa välivaihe elämän suuntaa etsittäessä.

Mikähän mahtaa olla nykylukion taso, jos eroa alemman ja ylemmän tutkinnon välillä ei edes sieltä valmistunut ole huomannut?

Ei siis ole ihme, että asiantuntijat peräänkuuluttavat asiantuntevaa opinto-ohjausta lukioihin, ettei opiskelu menisi pelkäksi hapuiluksi ja myöhemmät ainevalinnat yliopistossa muodostuisi lukion kaltaisiksi ”kivojen” juttujen kokeiluiksi. Myös yliopistossa olisi oltava opintojen ohjaaja jo alussa, että opiskelusta tulisi tavoitteellisempaa ja päämäärä voisi hahmottua helpommin.

Vaikka Suomi on Pisa-maa, niin jotain oleellista osaamista meiltä puuttuu. Ehkä kaikkea opettamista ja oppimista eivät saa määritellä asiantuntijat, vaan siihen mukaan tunkevat teknokraattisen ajatusmallin kannattajat laskelmineen.

Koulutussisällön madaltuminen johtaa tutkimuksen heikkenemiseen. Suomella ei lopulta ole mitään annettavaa kansainvälisillä kilpakentillä. Ehkäpä siksi emme osaa kaupitella edes opetustamme muille.

Nyt ei saisi kuitenkaan sekoittaa maksullista koulutusvientiä – siis Suomessakin tapahtuvaa – ja suomalaisille itselleen kuuluvaa maksutonta koulutusta. Yksityiskoulut loisivat Suomeen vain epätasa-arvoa mutta, jos esimerkiksi lukio-opetuksen taso heikkenee, siihen päätymiseen on suuri vaara.

Sirkka-Liisa Särkkä

Jyväskylä

Lähetä linkki
Sähköposti

Luetuimmat 24 tuntia

Seuraa meitä Facebookissa