Opetusministeri Henna Virkkusen lausunnot lukio- ja korkeakouluopetuksen kehittämisestä eivät nyt oikein vakuuta. Hän on puhunut niin pääsykokeiden vähentämisestä kuin ruotsinkielen opetuksen lisäämisestä. Budjettiriihestä ulos tuli opinto-ohjauksen lisääminen.
Budjettiesitys onkin näistä järkevin, joskin siinäkin isketään väärään kohtaan. Rahat osoitetaan opinto-ohjaajien kouluttamiseen. Todellinen tarve on kuntarahoituksen puolella. Useat kunnat eivät palkkaa täysipäiväisiä opinto-ohjaajia, vaikka päteviä löytyisi, koska tuntikehys ei sitä mahdollista.
Rahaa ei siis ole riittävästi. Mielestäni parasta on tehokas opintojen ohjaus, jonka on alettava peruskoulussa hyvissä ajoin. Lukiolaisista 60 prosenttia on ilmoittanut tulleensa lukioon pohtimaan, mitä haluaa opiskella. Eikö tämän pitäisi kertoa jotakin?
Pelottavaa ministerin viimeaikaisissa linjauksissa on myös tieteenalojen lajittelu. Hänestä tiettyihin opintoihin voisi jatkossa päästä ilman pääsykokeita ja yliopistojen tulisi hyödyntää ylioppilastutkintoja enemmän.
Mielestäni ensin pitää uudistaa ylioppilastutkintoa, jotta siitä olisi enemmän hyötyä jatko-opintoihin. Pääsykokeiden soveltuvuusosioita en sen sijaan lähtisi poistamaan. Mikä määrittelisi ne tieteenalat, joille soveltuvuuden selvittäminen ei olisikaan tärkeää?
Ministeri on väläytellyt ruotsin kielen pakollisten kurssien lisäämistä lukioihin. Tekemällä ruotsi vapaaehtoiseksi yo-kokeessa tehtiin aikoinaan jatko-opintoja ajatellen karhunpalvelus. Ruotsin kielen osaamisen taso on laskenut ja asennevastaisuus kasvanut.
Mutta onko pakollisten kurssien lisääminen oikea tapa? Nyt keskustellaan siitä, miten kielten tarjontaa tulisi monipuolistaa aloittaen tämä jo peruskoulussa.
Tuntijakouudistusta pohtinut työryhmä oli ainakin tästä asiasta hyvin yksimielinen. Lisäämällä ruotsin kielen opetusta pelkästään tähän tavoitteeseen ei päästä. Tuntien lisääminen on muutenkin haastavaa nykyisessä kuntataloudessa.
Ministeri hyvä, ratkaisu ei ole kurssien lisääminen vaan resurssien antaminen opinto-ohjaukseen. Parempia tuloksia saadaan lisäämällä ohjausta ja tekemällä opiskelijoille selväksi, että yliopistoon haluavien täytyy osata toista kotimaista. Pakkojen kautta ei oppimisen ongelmia ratkaista. Lisäksi yliopistojen tulisi voida järjestää laaja-alaista ruotsin kielen opetusta aloittain niitä tarvitseville.
TUULA PELTONEN kansanedustaja (sd.) SDP:n sivistysvaliokuntavastaava erityisluokanopettaja, KM Jämsä
