Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu 23.04.2012 17:59

Sairastuin yliopiston rakennuksissa

Asiantuntijoiden mukaan ”Mattilanniemen alue muodostaa merkittävän, noin 30 vuoden kuluessa syntyneen kerroksellisen kokonaisuuden, jossa jokainen rakennus ilmentää -- sekä arkkitehtuurin että rakennustekniikan kautta rakennusaikansa yhteiskunnallisia muutoksia ja ilmiöitä”. (Ksml 19.4.)

Minulle nuo rakennukset ovat yhdessä puitujen sairauskokemusten monumentteja ja yhden noin 40-vuotiaana homeastmaan kuolleen tutkijanaisen naisen hautamuistomerkki.

Olen sairastunut työterveyslaitoksella todettuun ammattiastmaan kosteusvauriohomeisissa rakennuksissa työskentelyn seurauksena.

Olen Jyväskylän yliopistolla kolmas henkilö, joka on saanut ammattiastmadiagnoosin. Työterveyslaitoksen todistuksen kanssa sain silloisen kiinteistöpäällikön tajuamaan, että minulle oli tarjottava väistötilat.

Tästä alkoi melkoinen tilojen testaus pef-mittarin kanssa 1990-luvun lopussa. Osaan rakennuksista reagoin heti; osaan vasta myöhemmin. Pahimmat reaktiot tulivat keskellä yötä siten, että heräsin sydämeni lyönteihin, kun nielu ja nenä olivat täysin tukossa ja hengittäminen mahdotonta. Avaava lääke pelasti henkeni.

Yskimäni keuhkolima maistui ja haisi samalta kuin ne rakennukset, joissa olin ollut. Noiden kokemusten jälkeen olin systemaattisesti 3 vrk hirvittävän väsynyt ja yrityksistäni huolimatta kykenemätön tekemään töitäni.

Kävin haastattelemassa eräässä Mattilanniemen rakennuksessa työskentelevää kansliahenkilökuntaa. He lupasivat puhua rakennuksen sisäilmasta sillä ehdolla, että en vie asiaa eteenpäin, koska pelkäsivät menettävänsä työpaikkansa. Heidän mukaansa ilmastointi oli kytketty pois viikonlopun ajaksi. Vasta iltapäivällä tilanne helpottui vähän. Loppuviikosta he olivat kaikki väsyneitä ja vasta sunnuntaina tunsivat voimiensa palautuneen.

Osoitin vahtimestareille käytävän katosta mustuneen kohdan, jossa homeen haju oli kaikkein voimakkain. Sain kuulla, että katto oli vuotanut toistuvasti ja että kohtaa oli yritetty monesti korjata laihoin tuloksin. Katto oli kuulemma noissa tiilitaloissa vuotanut useasti jo heti niiden valmistumisen jälkeen.

Kymmenen vuotta myöhemmin haastattelin erään korjausrakentamiseen erikoistuneen firman johtajaa, joka kertoi perustavaa laatua olevista rakennusvirheistä. Pahin niistä oli ”käännetyn lattian” -periaatteella rakennettu katto, joka on tyypillinen Mattilanniemen tiilitaloille. Siis maa-aines (hienonnettu sora tms.) on katossa ylimpänä ja sen jälkeen tulevat varsinaiset rakennusmateriaalit. Katon vuotaessa roudan tai rakennusvirheen seurauksena vuotokohtaa on mahdotonta selvittää.

Mattilanniemen rakennukset ovat hyvä esimerkki siitä, miten tehdä sairaita taloja. Tarvitaanko tällaista esimerkkiä? Lisäksi niiden kauneusarvot ovat aika kyseenalaisia.

Yliopistossa työskentelee väistötiloissa 1100 ihmistä, kun henkilökunnan määrä on 2500. Vaikka rakennuksia on peruskorjattu, tilanne on tämä. Kun homeitiöt valtaavat talon kerran, on niistä näköjään mahdoton päästä täysin eroon. Edes hyvin korjatussa S-rakennuksessa en sairauteni takia pysty oireitta olemaan. Homeastma kehittyy vähitellen, itse työskentelin 20 vuotta kosteusvaurioista kärsineissä rakennuksissa ennen sairastumistani.

Tuttavani kuoli homealtistukseen. Viimeisessä keskustelussa kanssani hän kertoi kärsivänsä yksinäisyydestä, sillä lääkäri oli kieltänyt häntä menemästä hometaloihin. Hän, kuten minäkin, reagoi myös työtovereidensa hometaloissa olleille papereille ja vaatteille. Hän totesi työyhteisönsä mukavaksi ja kertoi tutkimustyönsä vaikeutuneen, kun kenenkään kanssa ei voinut kehitellä yhdessä ajatuksia ja tutkimusideoita.

Hänelle oli tarjottu ”uudet” työtilat Mattilanniemen rakennuksesta. Muusta kuin homeastmasta kärsivät tuttavat olivat kertoneet pärjäävänsä lääkityksellä ihan hyvin. Homeastma on kuitenkin kemialtaan erilainen kuin rasitus- ja muut astmat. Lisäksi altistuminen yhdelle hometyypille saa helposti aikaan herkkyyden altistua myös muille.

Itselläni tuorein kokemus on altistuminen Jyväskylän lyseon homeille reilussa tunnissa. Menin lyseoon tavatakseni kollegoitani ammattiyhdistyksen kokouksessa. Tällä hetkellä yliopistossa kosteusvaurioista kärsineitä ihmisiä joudutaan siirtämään enemmän ja vähemmän saastuneista tiloista toiseen, jolloin he tulevat tietämättään altistuneeksi useille erilaisille homeille ja toksisille mikrobityypeille. Lievästikin oirehtivalle henkilökunnalle tarvitaan kipeästi uusia puhtaita tiloja, joihin ei saa viedä hometaloissa olleita tavaroita.

Yliopisto onkin ryhtynyt reippaasti suunnittelemaan uusia rakennuksia. Mattilanniemen suunnitteltu arkkitehtikilpailu on todella tarpeen siten, että punatiilitalot hävitetään. Toivon, ettei kukaan viivyttelisi uusien rakennusten toteuttamista alueelle tilanteessa, jossa henkilökunnan terveys on vakavasti uhattuna.

Leena Laurinen

professori

Jyväskylän yliopisto

Keskustelua aiheesta

Näin se menee, ja toiset (ne, jotka eivät itse työskentele siellä) sen kuin edelleen ihailevat näiden aaltojen ja sipisten totaalisen epäonnistuneita rekennuksia joinakin rakennustaiteen monumentteina, jotka todellisuudessa ovatkin vain niissä sairastuneiden suuria hautakiviä. Purkajat asialle, kiit...