Naispesäpallokenttien legenda, lukkarivirtuoosi Sirpa Pollari on uransa sinetiksi omaksunut uuden taktiikan. Entinen tolppaspesialisti ei perjantaisessa Kirittäret - Lapuan Virkiä -ottelussa syöttänyt ainuttakaan tolppaa.
Ja miksi olisikaan. Matalan syötön aikana etenijä "häviää" monta askelta, mikä noilla lyhyillä pesänväleillä on hyvin ratkaisevaa. Lyöjä tekee oman osansa liki "paikaltaan" ilman vauhtia, joten suoritus ei kovin kummoinen voi olla. Kun matalaan syöttöön yhdistetään nopea tempo ja sääntöjen sallima heittoruletti, niin ei ihme, että moni vastustaja on viime peleissä taivastellut liki olemattomien juoksulukujen (Kirittärilläkin 1) ja harvinaisten kolmostilanteittensa kanssa. Koko hommassa on melkoinen ulkoilmasählyn tuntu.
Ilmiön myötä Lapua on nousemassa vakavimmaksi Porin ykköshaastajaksi syksyn mestaruustaistelussa. Ansio tästä kuuluu valtaosin Pollarin monipuoliselle upealle lukkarityöskentelylle, mihin säännöt toki suovat mahdollisuuden.
Kuitenkaan lajin kannalta matala syöttö ei ole yhdentekevä. Hippoksellakin kuului huokailuja, kun yleisö eli paloruletissa ja kolmostilanteiden puutteessa yhtä elämänsä tylsintä pesäpallotuokiota.
jatkossa on vakavasti pohdittava syötön korkeuden alarajan nostamista. Ovathan myös hienot lyönnit ja näyttävät ulkopelisuoritukset lajin suola - noiden lukkariesitysten ohella, joita niitäkin historiasta monta muistamme.
Pesäpallo on nyt, kiitos vaikkapa vanhan maineikkaan Vimpelin, vahvassa nosteessa. Sitä kehitystä täytyy kaikin tavoin tukea ja edesauttaa. Syöttökorkeuden nosto vaikkapa metrillä peittää tämän nyt vaanivan "sudenkuopan" ja takaa tasapuoliset onnistumisen mahdollisuudet jokaiselle peliin osallistuvalle.
