Pääkirjoitus 3.9. kiinnitti huomiota poukkoiluun kirjastoverkossa. Poukkoilua on ollut lakkautettavien kirjastojen määrästä, mutta lakkauttaminen on kuitenkin pysynyt.
Laajinta lakkauttamista esitti silloinen valtuuston puheenjohtaja, nykyinen opetusministeri Henna Virkkunen vaalikampanjansa avauksessa noin neljä vuotta sitten. Hänen esityksessään jäljelle olisi jäänyt vain pääkirjasto. Tuolloin hanke tyssäsi kaupunginjohtaja Markku Anderssonin ja kaupunginhallituksen puheenjohtajan Veijo Koskisen koekävelyyn Lohikoskelta pääkirjastolle; eivät kuulemma olleet valmiit tekemään sitä heti uudelleen. Eikä heillä ollut edes lastenvaunuja työnnettävänään tai taaperoa roikkumassa käsipuolessaan. Ei rollaatoriakaan.
Kaupungin johto tilaa eri palveluiden lakkauttamisen välttämättömyydestä arvokkaita konsulttiselvityksiä ja niillä painostetaan lautakunnat hyväksymään "välttämättömyydet". On - ilmeisen oikein - arvioitu, että ne saadaan helpommin läpi suljetuissa runsaan tusinan jäsenen lautakunnista, kun heidän poliittinen vastuunsa on ohuempi kuin julkisessa valtuustossa istuvilla. Valtaosa lautakuntien jäsenistä on vielä ei-valtuutetuja, joille äänestäjien oikeus päätösten arvioitiin ei ole yhtä konkreettinen kuin valtuustoon valituilla.
Verkostojen päätösvallan siirtäminen lautakunnille tehtiin kuntaliitoksen kylkiäisenä; kiireellisenä ilman yhtäkään muutosta hyväksytetyissä johtosäännöissä vahvistettiin tuo päätösvallan siirto. Sillä tosiasiallisesti valta siirtyikin virkamiehille.
Lautakuntien jäsenten ainoa vipu vastustaa noita "välttämättömyyksiä" olisi valtuuston päätösvaltaan kuuluva talousarvio, mutta siltäkin osin toteutus jää teoreettiseksi, kun ainoatakaan määrärahamuutosta kaupunginhallituksen esitykseen ei ole saatu hyväksytyksi. Valtuusto siis pakenee toimintoja lakkauttaneitten lautakuntien selän taakse; ne päätökset ovat talousarviota päätettäessä jo peruuttamattomia faktoja.
Tuota myllyä pyöritetään noitten konsulttiselvitysten voimalla. Niiden määrä ja tarkoitusperät ovat niin tarkoin varjeltu salaisuus, että tietoa ei anneta edes valtuutetuille.
Määrä tiedetään useiksi miljooniksi euroiksi vuodessa, ilmeisesti yli kymmeneksi miljoonaksi. Sellaisena se olisi jo koko tuottotavoitteen suuruinen. Valtuutetuilla päätätetään silmät ummessa ja molemmat jalat ilmassa summasta, josta heillä ei ole mitään käsitystä.
Vertaamalla kirjastojen sulkemisella saatuja säästöjä noihin piilomenoihin on päivänselvää, että haukutaan väärää puuta. Kaupunginjohdon toimia voi verrata perheenisään, joka hankki 50 tuhannella uuden bemarin "kaikilla herkuilla" ja sanoo kolmenkympin potkulautaa pyytävälle lapselleen, että ei ole rahaa. Eikä nyt ole varaa edes limppariin, kun täytyy säästää käyttömenoissakin.
