Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu 20.03.2012 19:11

Vapon uskottavuus on mennyt

Vapon viestintäjohtaja todisteli vastikään Turveseminaarissa, kuinka vähäinen on turveteollisuuden vaikutus tuotantoalueiden alapuolisten vesistöjen tilaan. Siis vanha virsi jatkuu! Todistellaan vanhan kaavan mukaan, kuinka vähäinen on turvesoiden pinta-ala verrattuna metsäojitettujen alueiden pinta-alaan. Hämäyksenkö vuoksi näitä aloja verrataan, kun turvetuotantoalueet on kokonaan paljaana ja ojitetut alueet vain ojien pinta-alan verran. Martikaisen vertauksella saa helposti hämättyä sellaisen lukijan, joka ei asusta tai lomaile turvesuon lähivesistön rannalla.

Vapo lupaa lopettaa kaikki sellaiset tuotantoalueensa, joissa ei saavuteta viranomaisten vaatimuksia. Samaan hengenvetoon luvataan toimia vapaaehtoisessa vastuullisuudessa esimerkkinä muille. Lupaus merkitsee Vapon toiminnan loppumista ja hyvä niin. Viranomaisten lepsuus kuitenkin palastanee Vapon, sillä jo nykyiselläänkin se sallii hienojakoisen humuksen vapaan pääsyn vesistöihin, eikä sille edes päästöarvoja vaadita. Kaiken väitetään olevan kunnossa.

Miksi sitten tehostamistoimiin ryhdytään, kun tähän asti on haettu ja näköjään edelleenkin haetaan syyllisiä muista toimijoista, metsäojituksista, maataloudesta ja peltoviljelystä. Toki niilläkin on paikoitellen oma osuutensa päästöihin, mutta suuret volyymit tulevat kiistatta turvesoilta. Vapo ei mitenkään reagoi esim. sellaisiin yksinkertaisiin näytteisiin, jotka on otettu turvesuon ns. puhtaista purkuvesistä. Vapon näkemys on, että ruskea vesi on yhtä puhdasta kuin kirkas kaivovesi. Ja niihin näytteisiin ei ole epäillyt muut päästölähteet ehtineet mitenkään vaikuttaa ottopaikan ollessa turvesuon reunassa.

Martikainen kehuu Vapon laittavan pois tuotannosta sellaiset suot minne ei voida rakentaa parasta tekniikkaa vesien käsittelyyn. Niinhän lupaehdoissa on tähänkin asti edellytetty ja jälki vastuullisuudesta on nähtävissä! Se on lievästi sanoen tyrmistyttävää. Vain kustannussyistä ei juurikaan ole hyödynnetty kemiallisen sakkauttamisen mahdollisuutta, jolloin hienojakoisesta turvemössöstä päästään eroon tiettyjen lisäkemikaliointien avulla. Kustannukset ei saa olla esteenä säilytettäessä järvemme puhtaina edes siltä osin kun se on vielä mahdollista.

Olen ennenkin sanonut, että Vapon mainetta ei pelasta kuin todelliset teot ja näytöt asenteen muuttamisesta ympäristöystävällisempään suuntaa. Valitettavasti Martikainen ei kirjoituksellaan vakuuta ketään, joka asiasta vähänkin jotain ymmärtää. Hän näyttää jatkavan Vapon entisen ympäristöjohtajan linjausta, että “järvilläkin on ikänsä”.

Ehkä Vapolle on tullut kiire todistaa syyttömyytensä, sillä kohta toivottavasti olemme tilanteessa, jossa aletaan hakea maksumiestä pilattujen järvien puhdistamiseen. Apuun on turha hakea syyttömiä veronmaksajia ely-keskusten rahoituksen tai vastaavin keinoin. Se maksakoon kuka sotkee on kelvollinen periaate tässäkin tapauksessa.

Iiro Viinanen

ministeri

Lahti