Keskusrikospoliisi tunnustaa (Kauppalehti 13.7.) avoimesti olevansa voimaton venäläisten rahanpesijöiden edessä. Syynä on löyhä rahanpesulakimme, joka estää rikollisten itse pesemän rahan takavarikoinnin Suomessa. Poliisilla on tiedossa runsaasti tapauksia, joissa epäillään rahanpesua. Se toteutetaan harjoittamalla liiketoimintaa, sijoittamalla tai kiinteistökaupoin. Kauppalehden mukaan ulkomaisten rahanpesuepäilyjen yhteissumma nousee miljooniin euroihin.
Nostin viimeksi venäläisten maa- ja kiinteistökaupoissa käyttämän rahan alkuperän esiin keväällä keskustelussa valtionsyyttäjä Ritva Sahavirran kanssa Haagissa. Sahavirta edustaa Suomea Euroopan oikeusviranomaisten yhteistyöelimessä, Eurojustissa.
Kerroin Sahavirralle saarijärveläisten Oiva Miettisen, Asko Hackzellin ja Kalevi Kuorelahden vuosia kokoamasta, venäläisten maa- ja kiinteistökauppoihin ja rahavirtojen kulkuun liittyvästä aineistosta, johon hän myös tutustui. Tuota ansiokasta aineistoa Sahavirta ohjasi Keskusrikospoliisin käyttöön. Juuri maa- ja kiinteistökaupat ovat rahanpesusta väitelleen Sahavirran mukaan tyypillinen tapa pestä rikollista rahaa.
Sahavirta sanoo, että Suomi ei ole pitänyt kiinni kansainvälisistä velvoitteistaan rahanpesulain tiukennuksissa. Tästä meitä on myös useasti huomautettu. Suomen pitäisi siis pikimmiten kriminalisoida rahan itsepesu - mutta taas oikeusministeriö sulkee silmänsä. Oikeusministeriön rahanpesulainsäädännön muutostarpeita pohtinut työryhmä totesi, että tarvetta lain muutokseen ei ole.
Sekä Sahavirta että korkein oikeus ihmettelevät oikeusministeriön kantaa. Kummankaan mukaan itsepesun kriminalisointi ei ole Suomen oikeusjärjestyksen vastaista, kuten oikeusministeriö väittää. Toivottavasti järki lopulta voittaa ministeriössä tai viimeistään eduskunnassa, kun asiaa jatkovalmistellaan.
Ihmettelen ministeriemme ja valtioneuvoston löperöä suhtautumista venäläisten maa- ja kiinteistökauppojen ongelmiin. Ilmiselvän rahanpesun lisäksi löyhä lainsäädäntömme jättää auki EU:n ulkopuolisten tahojen tekemien kauppojen valvonnan. Muun muassa oikeus-, sisä- ja puolustusministerit ovat kilvan vakuutelleet, ettei ongelmia ole ja että kauppoja valvotaan huolellisesti.
Keväällä kuitenkin ilmeni, että tämäkään väite ei pidä paikkaansa. Vaadin ulkoasianvaliokunnan kokoukseen maanmittauslaitoksen edustajan, joka totesi ykskantaan, ettei kiinteistörekisteriä pitävällä maanmittauslaitoksella ole resursseja eikä mahdollisuuksia valvoa EU:n ulkopuolisten tahojen tekemien maakauppojen kokonaisuuksia ja omistussuhteiden muutoksia. Tähän saakka ministerit ja mm. puolustusvaliokunnan puheenjohtaja ovat kiven kovaan väittäneet, ettei mitään ongelmia tässä ole.
Omaan kirjalliseen kysymykseeni sekä rahanpesusta että venäläisten maa- ja kiinteistökauppojen valvonnasta ja lain tiukentamisen tarpeesta sain ministeri Tuija Braxilta vastauksen: "Ulkomaalaisten kiinteistöjen hankintaa ja omistusta voidaan seurata riittävässä laajuudessa nykyisten rekisterien avulla, eikä ulkomaalaisten tekemiä kiinteistökauppoja tai omistamia kiinteistöjä ole tarpeen ryhtyä erikseen rekisteröimään."
Maalaisjärki jo sanoo, että valtioneuvoston ja ministerien olisi vihdoin näissä asioissa avattava silmät ja ryhdyttävä tukkimaan rahanpesun sekä maa- ja kiinteistökeinottelun porsaanreikiä.
AILA PALONIEMI kansanedustaja (kesk) ulkoasiainvaliokunnan jäsen Jyväskylä
