Kanttilan kohtalo kaivelee kulttuuriväkeä

”Kuopion tuomiokirkon kupeessa seisoo tyhjillään hieno talo, jolla on vielä hienompi historia. Suurnainen Minna Canthin kotitalohan se siinä rapistuu,” kirjoitti Veera Jääskeläinen Savon Sanomissa 14.10.2015 pohtien Kanttilan kummallista kohtaloa. Viime syksynä kuopiolaiset kuitenkin elivät uudessa toivossa, ja tämä toivo oli kulttuurineuvos Veijo Baltzar.

Viime keväänä Baltzar lähti suurella innolla ja tarmolla talon pelastamishankkeeseen. Alkoi valtava suunnittelu-, selvitys- ja valmistelutyö.

Tarkoitus oli muuttaa Kanttila eläväksi, kansainvälisesti vetovoimaiseksi kulttuurikeskukseksi. Talosta piti tulla sellainen, että se pystyisi elättämään itse itsensä monipuolisen taide- ja yritystoiminnan kautta palvelemalla niin taiteilijoita, paikallisia nuoria kuin kaikkia suomalaisia.

“Kulttuurikeskuksesta pitää tulla kuopiolaisten oma paikka”, Baltzar visioi viime keväänä. Kirjailijan mukaan Minna Canthin talo olisi uuden suunnitelman toteuduttua, kuten se oli hänen elinaikanaan, ikkuna Eurooppaan.

Tielle rupesi kuitenkin ilmaantumaan esteitä, joista viimeisin oli ratkaiseva: joitakin viikkoja sitten selvisi, että talo sisältää sen verran asbestia ja muita ongelmaratkaisuja, että niiden poistaminen vaatii satoja tuhansia euroja, ennen kuin talon kunnostaminen voisi edes alkaa.

Asbestin poistamisen vaikeutta lisäsi vuodenvaihteessa tullut uusi EU-laki, joka olennaisesti hidastaa ja vaikeuttaa puhdistustyötä. Myrkyt ovat rakennuksessa peräisin vuonna 1975 tehdystä remontista, jolloin Kanttilan omisti Senaattikiinteistöt.

Mutta Suomen valtiota Minna Canthin talon pelastaminen ei kiinnosta. Umpikujassa ollaan.

En haluaisi kuitenkaan luopua Kanttilan pelastushankkeesta. Olen yrittänyt vaikuttaa Baltzariin, ettei hän heittäisi kirvestä lopullisesti kaivoon. Silloinhan hänen omien sanojensa mukaan alistuisimme ”eurooppalaiselle lahottamissysteemille”, jossa suojellut kulttuurirakennukset seisotetaan tyhjinä, lahotetaan.

Itse olen helsinkiläinen yhteiskuntavaikuttaja, eikä minulla ole juuria Kuopioon lukuun ottamatta viime vuosina muodostuneita voimakkaita henkisiä juuria. Silti suurnaisen Minna Canthin kotitalon kohtalo on erittäin lähellä sydäntäni. Veijo Baltzar ja me luovan kulttuurin yhdistys Drom ry:n edustajat yritimme tätä tosissamme.

Monet tahot ja ihmiset ovat korostaneet, että Baltzar olisi ollut Kanttila-hankkeessa avainhenkilö, joka olisi saanut rakennuksen menestymään, sillä onnistuakseen hanke tarvitsee yksityisen vetäjän. Hän näyttää lyöneen hanskat tiskiin siinä kontekstissa ja vaihtoehdossa, ettei kukaan tule avuksi.

Mikäli mukaan olisi saatu taustavoimia, esimerkiksi siten, että talo saataisiin riisuttua yhteiskunnan varoilla, luulenpa että Baltzar olisi siinä tapauksessa halukas jatkamaan, ja toteuttamaan suunnitelmansa.

Keskustelua ja realistista pohdintaa Kanttilan kohtalosta on ehdottomasti jatkettava, ja mielestäni Kuopion kaupungin rooli on aika ottaa keskustelun valokeilaan.

Nina Castén

FM

varapuheenjohtaja

Luovan kulttuurin yhdistys Drom ry

Helsinki

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Lyhyet

Jim-jam-jas-san, kili-kali-kas-san

Tekisikö aito kohtaaminen maailmasta paremman?

Moottoritiehanke käyntiin

Johtajan valintasotku lääkäripulan taustalla

Lyhyet

Lyhyet

Kielivalinta on mahdollisuus, ei pakko

Kouluissa opetettava kriittiseen ajatteluun

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.