Kiusaamisesta eroon totalitaristisella lainsäädännöllä?

Koulukiusaaminen on termi, jota ei pitäisi olla olemassakaan. Kuten ei ole kouluvarkautta, koulupetosta tai koulurehellisyyttä. Kiusaaminen on samaa kiusaamista – tapahtuupa se koulussa, kodeissa tai vaikka kauppakeskuksessa. Kiusaamisen syyt ovat laajemmat kuin koulun kasvatus- ja opetustyössään onnistumisessa tai epäonnistumisessa.

Kiusaamisen tarve kehittyy kasvuympäristössä, lapsen ja yksilön kokemuksena ympärillä elävien kavereiden ja aikuisten vuorovaikutuksesta, heidän kiusaamiseen suhtautumisestaan ja arvoistaan. Niistä lapsi ja nuori omaksuu toimintamallinsa. Lapsen kasvun keskeisin vaikutin on kotikasvatus ja kodin ilmapiiri.

Tällä en tarkoita, etteikö koululla ja opettajilla olisi vastuuta oppilaiden välisen kiusaamisen ennaltaehkäisyssä ja jälkihoidossa. Koululla – yhteiskunnan kasvatusinstituutiona – ja meillä opettajilla sen asiantuntijatoimijoina on siitä erityinen vastuu.

Kansanedustaja ja Jyväskylän kaupunginvaltuutettu Aira Paloniemi vaati mielipidekirjoituksessaan (KSML 5.9.), että ”perusopetuslakiin pitää vihdoin saada velvoittava pykälä oppilaitosten vastuusta siitä, että kiusaamisen ehkäisyyn tähtäävät toimet myös johtavat kiusaamisen loppumiseen.”

Voisiko poliisilakiin vastaavasti kirjata poliisille velvoitteen poistaa rikollisuus ja epärehellisyys yhteiskunnasta? Entä sosiaalityöntekijöille velvoite poistaa päihteiden ongelmakäyttö? Se olisi kohtuuton vaatimus.

Sellaista totaalivaatimusta ei voida eikä tule koulullekaan asettaa kiusaamisen lopettamiseksi. Vaatimus ei ole koulun toimin ja tahdolla toteutettavissa.

Paloniemi on oikeassa siinä, että ”koulukiusaamisen ehkäisy edellyttää opettajien ja koulun henkilöstön vahvaa osaamista, konkreettisia toimintatapoja ja yhteistyötä kodin kanssa.”

Opettajilla on vahvaa osaamista. Toimivia käytänteitä vastustaa kiusaamista tulee levittää opettajien systemaattisella täydennyskoulutuksella. Kyse on myös resursoinnista, josta poliitikot – Paloniemi itse muiden mukana – päättävät.

Täydennyskoulutukseen esimerkiksi Jyväskylän kaupungilla on varattu rahaa 70 euroa vuodessa opettajaa kohti. Koulutuksen järjestäjät – käytännössä kunnat – ovat laiminlyöneet opettajien ammatillinen täydennyskoulutuksen resursoinnin suhteessa ajan kehittämis- ja muutospaineisiin.

Joskus – onneksi harvoin – kiusaajan kotiväki ilmoittaa, ettei heillä ole tarvetta, voimia tai halua yhteistyöhön koulun kanssa: on koulun asia hoitaa siellä ilmennyt ongelma. Koululla ei ole keinoja pakottaa lasten huoltajia yhteistyöhön koulun kanssa.

Suurin osa Suomen peruskouluista on sitoutunut koulussa tapahtuvaa kiusaamista ehkäisevään ja vastustavaan KiVa Koulu -toimenpideohjelmaan. Tuolla ohjelmalla on vuosien 2009–2015 välillä saatu oppilaiden turvattomuuden tunteen kokemukset vähenemään tutkituissa kouluissa noin kolmasosaan. Työ jatkuu tällä ja muilla kiusaamista vastustavilla koulujen toimintamalleilla.

Kouluväki tekee työtään yhteiskunnan eri tahojen koululle asettamien ristipaineiden alla. Vaatimukset ja annettujen resurssien mahdollistama käytännön toiminta ovat jyrkästi ristikkäisiä. Rehtorit ja opettajat tekevät parhaansa niillä jatkuvasti niukenneilla resursseilla, mitkä päättäjät koululle antavat.

Kiusaamiseen on meidän kaikkien puututtava aina, niin koulussa kuin yhteiskunnassa ja kunkin työpaikoillaan yleisemminkin. Avoimeen yhteiskuntaan eivät totalitaristiset toimet kuitenkaan sovellu. Täydellisyyttä on tavoiteltava, vaikkei sitä koskaan saavuteta.

Petri Kääriäinen

pääluottamusmies JUKO/OAJ

Jyväskylän kaupunki

OAJ:n 1. varapuheenjohtaja

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Vastuuta ei pidä sysätä vapaaehtoistyön varaan

Alkoholipolitiikassa unohtuu historia

Lutherin pöydässä nautitaan

Jyväskylän museoihin ilmainen sisäänpääsy

Lyhyet

Lyhyet

Peruspalveluako?

Lyhyet

Kaikesta pitää voida keskustella politiikassa

Kädenväännössä hiilinieluista ensimmäinen erä Suomelle

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.