Vastuuta ei pidä sysätä vapaaehtoistyön varaan

Pääkirjoitustoimittaja Anita Kärki kirjoittaa Nimellä-kolumnissaan (KSML 13.9.), että ihmiset pitävät huolta toisistaan ja korostavat huolehtimisen tärkeyttä. Myös tutkimukset kertovat ihmisten halusta huolehtia lähimmäisistään. Hyvä näin. Kuitenkin kirjoittaja on pannut merkille, että sanalla solidaarisuus on nykymenossa jo ”vanhahtava kaiku”.

Selvitys kertoo, että nykyhallituksen politiikka on parin vuoden ajan kasvattanut tuloeroja maassamme; pienituloiset ovat köyhtyneet ja suurituloiset rikastuneet. Ja vaikka onkin ilmeistä, että osa tuloerojen kasvusta johtuu talou­dellisen nousukauden aiheuttamasta osinkotulojen kasvusta, niin ei tämä hallituksen vastuuta helpota.

Tuloerojen repeytyminen on nähtävä merkityksellisenä, sillä vastaavaa ei ole maassamme tapahtunut Paavo Lipposen hallitusten jälkeen. Myös pääministeri Juha Sipilä myönsi Ylen A-studiossa, että hallituksen toimet ovat iskeneet eniten pienituloisiin ihmisiin. Tämäkin osoittaa, kuten Anita Kärki kirjoittaa, että kansalaiset pitävät ajatuksissaan huolta toisistaan. Tutkimukset kuitenkin, kuten käytännön kokemuksetkin, osoittavat, että ihmisten ilmaisemat asenteet eivät usein ole yhteneväisiä toiminnan kanssa.

Kansalaisjärjestöt kantavat sosiaalista vastuuta maassamme kiitettävällä tavalla. Tämä ei kuitenkaan saa eikä voi kaventaa yhteiskunnan vastuuta sosiaaliturvasta.

Pohjoismaisen hyvinvointimallimme perusteista on pidettävä kiinni, eikä vastuuta pidä sysätä vapaaehtoistoiminnan varaan. Valtio on ainut, joka voi myönteisellä tavalla määrätä meidän yhteisvastuumme järjestämisestä.

Uusliberalistisessa markkinataloudessa korostetaan kaiken kilpailuttamista ja teoreettisia malleja siitä, miten pienen ryhmän voitot hyödyttävät myös pienituloisia. Tämä ei kuitenkaan täytä niitä oikeusvaltiomme vaatimuksia, jotka on määritelty perustuslakiimme sisältyvissä kansalaisten perusoikeuksissa.

Vilkaisemalla perustuslain alkupuolen määräyksiä perusoikeus­säädöksistä voidaan arvioida vielä uudelleen solidaarisuuden ”vanhakantaista kaikua”.

Säädöksistä voi löytää kaksi johdonmukaista linjausta. Ensinnäkin on korostettu ihmisen vapauden, yksilöllisyyden, koulutuksen ja yrittämisen merkitystä. Toisaalta on korostettu sosiaalista yhteisvastuuta ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden edistämistä.

Lopuksi on säädetty, että julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien toteutuminen.

Perustuslaki ei määrittele yhteisvastuun määrää ja tasoa, mutta kansanedustuslaitoksemme on oletettavasti lähtenyt siitä, että kansalaisten hyvinvointi on asetettava ihmistä arvostavalle ja kunnioittavalle tasolle.

Aika ajoin kuitenkin näyttää siltä, että perustuslakimme ei ole ollut ministeriöiden lainvalmistelijoilla kyllin hyvin esillä, kun on kilpailukykyä ja taloudellista kasvua pyritty edistämään.

Tämä on ihmisten kannalta väärin ja yhteiskuntakehityksemme kannalta haitallista, sillä yhteisvastuun, solidaarisuuden ja oikeudenmukaisuuden toteutuminen yhteiskunnassamme liittyy kansalaisyhteiskunnan yhteisen arvopohjan, yhteisöllisyyden ja yhdessä tekemisen rakentumiseen.

Tässä on kysymys yhteisestä sosiaalisesta pääomasta, joka on mm. Maailmanpankin taloustutkimusten mukaan merkittävä tuottavuuden ja hyvinvoinnin tekijä. Yhteiskuntamme suuntaviivat ovat vahvoja, kun ne koetaan yhteisiksi ja kaikki pidetään mukana.

Hannu Priha

Jyväskylä

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Vanhempi ei nolaa lapsiaan tahallaan

Miten selviytyisimmekään ilman vallan vahtikoiraa?

Lyhyet

Lyhyet

Kohti parempaa alkoholilakia

Pitääkö sota-aihetta pitää esillä itsenäisyyspäivänä

Karaokessa on voimaa

Lyhyet

Kun vanhat kirjoitukset ratkaisevat

Lyhyet

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.