Puolustusvoimien uudistukseen ja siihen liittyvän kuuden varuskunnan lakkauttaminen on puhtaasti sotilaiden valmistelema ja se näkyy lopputuloksessa. Vastuu on kuitenkin hallituksella ja poliitikoilla, jotka välttelevät vastuutaan.
Sotilaiden valmistelemassa varuskuntien lakkauttamisessa ei ole otettu lainkaan huomioon aluenäkökohtia tai yleensä yhteiskunnallisia seurauksia. Ei ole yllätys, että uudistus on aiheuttanut poikkeuksellisen voimakkaan vastalauseiden ryöpyn erityisesti maakuntien Suomessa.
Voimakkainta suuttumus on Pohjois-Karjalassa, josta lähtee maakunnan ainut joukko-osasto, Pohjois-Karjalan Prikaati Kontiolahdelta.
Väitetään, että vaihtoehtona olisi ollut Dragsvikin varuskunnan lakkauttaminen ja ruotsinkielisten varusmiesten kouluttaminen muualla. Tämä tietenkin kiistetään, mutta aluenäkökohtien edes vähäinen huomioiminen olisi ehdottomasti edellyttänyt edes Kontiorannan varuskunnan säilyttämistä ainoana maavoiminen joukko-osastona Väli-Suomessa.
Varuskuntien lakkauttaminen ei ainakaan lisää kansalaisten maanpuolustustahtoa. Kokonaisten maakuntien tyhjentäminen sotilaista panee epäilemään, onko koko maan puolustaminen enää lainkaan puolustusvoimien suunnitelmissa.
