Suomi on sotilaallisesti liittoutumaton maa, jolle uskottavat puolustusvoimat ovat tärkeä tekijä turvallisuuspolitiikassa. Puolustusvoimain lippujuhlan päivänä armeija on esillä monella tavalla. Tänään vuonna erityistä huomiota saa myös historia. Talvisodan 70-vuotismuiston merkeissä esillä on myös se, mikä merkitys yleisellä asevelvollisuudella on ollut itsenäisen Suomen vaiheissa.
Puolustusvoimain komentajan, kenraali Ari Puheloisen ajatuksiin turvallisuuspolitiikan opetuksen lisäämisestä on helppo yhtyä. Turvallisuuspolitiikka osana perusopetusta kohentaisi kansalaisten mahdollisuuksia ymmärtää maailmanpolitiikan tapahtumia.
Kaikki muuttuu ja niin myös puolustusvoimat, sen tehtävä ja sille asetettavat vaatimukset. Useimmat Euroopan maat ovat luopuneet yleisestä asevelvollisuudesta. Näin on tehnyt myös Suomen läntinen naapuri Ruotsi. Myös Suomessa käydään keskustelua yleisen asevelvollisuuden tarkoituksenmukaisuudesta. Puolustusvoimia kehitetään suuntaan, jossa entistä pienempi henkilöstö on nykyistä paremmin varustettu. Tällöin kysytään, onko koko ikäluokan sotilaskoulutus enää tarpeellista?
Kysymys siirtymisestä palkka-armeijaan tai valikoivaan asevelvollisuuteen on myös tasa-arvoisen kansalaisyhteiskunnan kannalta erittäin kiintoisa. Millä perusteilla osa koulutettaisiin puolustamaan maata ja vaarantamaan henkensä, mutta osalla tätä velvollisuutta ei olisi?
Tänä päivänä vapautuksen asevelvollisuudesta saa entistä helpommin. Kehitys on mennyt valikoivan asevelvollisuuden suuntaan.
Parempi olisi, jos tavoitteena olisi edelleenkin mahdollisimman suuren osan kouluttaminen erilaisiin kriisiajan tehtäviin. Se merkitsisi käytännössä suurta ja monipuolisesti koulutettua reserviä. Kriisitilanteessa voitaisiin kutsua palvelukseen parhaiten soveltuvat joukot. Mahdollisimman suuri koulutettu reservi ei ole ongelma vaan voimavara.
Siirtyminen nykyistä yksiselitteisemmin yleiseen asevelvollisuuteen edellyttäisi sotilaskoulutuksen kehittämistä erilaisten kriisien varalta. Osalle asevelvollisista saattaisi riittää nykyistä lyhyempi - ehkä 3-4 kuukauden koulutus.
Miesten ja vapaaehtoisten naisten kouluttaminen kullekin parhaiten soveltuviin maaanpuolustustehtäviin on samalla nuorison kasvatusta kansalaisyhteiskunnan vastuuntuntoisiksi ja aktiivisiksi jäseniksi.
