Pääkirjoitukset

Diabeteksen hoidossa epäonnistuttu

Kansanterveyslaitoksen mukaan tyypin 2 diabeetikkojen määrä Suomessa saavuttaa tänä vuonna 500 000 ihmisen rajan. Sekä sairauden ehkäisyssä että hoidossa on täydellisesti epäonnistuttu. Lihavuus lisääntyy katastrofaalista vauhtia ja 2-tyypin diabetesta on alkanut esiintyä jo lapsilla.

Nykyisissä ravintosuosituksissa koko kansalle, diabeetikot mukaan luettuina, keskeisellä sijalla on leipä, jonka runsasta syömistä perustellaan kuidun saannilla ja tasaisella verensokerilla. Leipä on tärkkelystä. Tärkkelys puolestaan on yhteen pakattuja sokerihiukkasia. Tärkkelystä esiintyy kaikissa viljoissa, myös riisissä ja maississa. Tärkkelystä sisältävät myös perunaruoat, puurot, vellit, leivonnaiset, pastat, pizzat, jauhoilla suurustetut kastikkeet jne.

Edellä mainitut ruuat sisältävät 15 -70 prosenttia, tärkkelystä, joka elimistössä muuttuu glukoosiksi (joka on nopeasti imeytyvää sokeria). Maksa muuttaa glukoosin rasvaksi vyötärölle ja suolten ympärille. Seurauksena on metabolinen oireyhtymä, joka voi johtaa kohonneisiin LDL- ja triglyseridiarvoihin, diabetekseen, sepelvaltimo- ja verenpainetautiin, pahimmillaan jalkojen amputaatioon tai sokeutumiseen, ja lopulta sydäninfarktiin tai aivohalvaukseen.

Sokeritautia hoidetaan sokerilla

Toisin kuin yleisesti kuvitellaan, ruokana syöty rasva käytetään ensisijaisena energialähteenä, kudosrakenteiden (solukalvojen) ja elimistön tehoaineiden raaka-aineiksi ja varastorasvaksi.

Ravintoa markkinoidaan nykyisin pitkälti elintarviketeollisuuden ehdoilla.

Roskaruoka on suosittua nuorten keskuudessa. Väärät ruoka- ja makutottumukset opitaan jo lapsena, ja roskaruoan ylistys kohdistuu juuri arvostelukyvyttömiin lapsiin. Markkinointiin käytetään jopa arveluttavia keinoja. Eikö lastenlääkäreiden yhdistysten jo kuuluisi antaa äänensä kuulua voimalla?

Diabetesliitto suosittaa kaikille kansalaisille, myös diabeetikoille, 300-400 grammaa glukoosia päivässä (tärkkelyspitoisista ruuista). Se merkitsee 115-155 sokeripalaa!

Lisäksi tulevat oluet, virvoitusjuomat, mehut, makeiset, jäätelöt, suklaat ja monet muut sokeripitoiset herkut, joita ei suositella, mutta joita monet ihmiset päivittäin juovat ja syövät.

Moni diabeetikko saakin helposti ruuastaan 450 grammaa glukoosia, fruktoosia ja muita luonnon sokereita. Se on sama kuin diabeetikko söisi 175 sokeripalaa päivässä, eli suuren osan kilon sokeripaketista!

Sen lisäksi suositut välipalat, kuten jogurtit, sisältävät nopeasti imeytyvää sokeria jopa 18 prosenttia (HS 2.1.). Parin desin jogurttipurkissa grammakin rasvaa tuntuu olevan liikaa, mutta sen makeuttamiseksi hyväksytään 10-15 sokeripalaa!

Diabeetikon hoitoon (käypähoito) suositellaan sokeria (syödystä tärkkelyksestä saadun glukoosin muodossa). Sokeritautia hoidetaan siis sokerilla - ja lisäksi haimaa ruoskivilla pillereillä ja/tai insuliinilla.

Tämän epäonnistuneen ennalta ehkäisyn, käsiin räjähtäneen kansallisen lihavuusepidemian ja diabeetikkojen hurjaksi nousseen lukumäärän saavuttamiseksi on pitänyt kouluttaa useiden eri alojen tohtoreita ja maistereita, unohtamatta kenttätyötä tekeviä muita ammattilaisia.

Suurin vastuu suositusten laatijoilla

Tv esittää säännöllisin väliajoin kauhuohjelmia ylilihavista ihmisistä, joille suoritetaan rasvaimua, pienennetään mahalaukkua tai lyhennetään suolta. Varsinkin Englannissa tällaiset toimenpiteet ovat lisääntyneet valtavasti. Hoitojen hinnat vaihtelevat 4 000-5 600 euroon, joista Englannin terveydenhuollolle syntyy vajaan 3,2 miljardin euron vuotuiset kustannukset. Rasvaimu- ja leikkaushoidot näyttävät olevan ainoa vaihtoehto silloin, kun konventionaalisella ruokavaliolla ei synny muutosta. Onko Suomessa varaa päästää kehitys etenemään samaan pisteeseen?

Suositusten laatijat kantavat tästä kehityksestä suurimman vastuun.

Vallitseva hoitomuoto 2-tyypin diabeetikoille, ns. käypähoito, sitoo lääkäreitä liiaksi, eikä anna vaihtoehtoja, vaikka potilas saattaisi hyötyä niistä enemmän. Eikö hoidon tulisi aina olla potilaan kaikinpuolista hyvinvointia edistävää? Jos lääkäri tietoisesti vahingoittaa potilasta, kyseessä on hoitovirhe. Kun noudatetaan nykyistä käypähoitoa, lääkäri on kuivilla, mutta potilas ei.

Nopeasti imeytyvien hiilihydraattien saantia tulee rajoittaa ja kontrolloida huomattavasti paremmin. Ravintopakkauksiin pitäisi saada selkeä merkintä nopeasti ja hitaasti imeytyvien hiilihydraattien määristä, ja niiden korkeita arvoja varten on saatava samankaltainen varoitus, kuin on tupakka-askeissa.

Hiilihydraattien ja varsinkin nopeasti imeytyvien hiilihydraattien rajoitus helpottaa laihtumista ja parantaa elämän laatua niin diabeetikoilla kuin niillä, joilla on jo sairauden esiaste. Lääkitys kevenee, ihminen voi paremmin ja hypoglykemiakohtaukset (alhaisten verensokeritasojen aiheuttamat tilat) vähenevät. Kansantalous, veronmaksajat ja Kela voittavat.

Diabetespotilaat:

RAIMO KANTANEN merikapteeni, eläkkeellä JUSSI KUUSELA ekonomi, eläkkeellä JUKKA LESKINEN, insinööri MARTTI WALLÈN, taiteilija/bassolaulaja, eläkkeellä Rio Grande, Espanja "Me allekirjoittajat voimme erittäin hyvin, hallitsemme painomme, diabeteksemme ja sen oheistaudit sokeristuvia hiilihydraatteja rajoittavalla ruokavaliolla ja niukalla ruokavaliota tukevalla lääkityksellä."