Tasavallan presidentti Tarja Halosen viimeistä uudenvuodenpuhetta on luonnehdittu tavanomaiseksi. On sanottu, että hän ainoastaan kertasi uransa aikana esillä pitämiään yhteiskunnallisia pääteemoja.
Arviot riippuvat aina näkökulmasta ja totta on, että Halosen teemat eivät olleet uusia. Mutta jos näkökulmaksi otetaan taloudellinen eriarvoistuminen suomalaisen yhteiskunnan hälyttävimpänä kehityssuuntana, avautuu puheen sisältö ja merkitys aivan toisin.
Presidentti ilmaisi huolensa kansalaisten eriarvoisuuden vaikutusten näkymisestä lähes kaikilla elämänalueilla. Tuloerojen kasvun seurauksena esimerkiksi ihmisten terveyserot ovat kasvaneet. Se näkyy järkyttävällä tavalla jopa elinajan erojen kasvussa.
Tästä näkökulmasta puhe voidaan nähdä Halosen yhteiskunnallisena testamenttina. Kuluneet 12 vuotta ovat olleet vapaan markkinatalouden jatkuvan vahvistumisen ja vallan kasvun aikaa. Se on merkinnyt vahvojen yhteiskuntaa ja ankaraa painetta kansalaisten tasa-arvoa ja pohjoismaista hyvinvointivaltiota kohtaan.
Presidentti Halosen puhe oli vakava muistutus siitä, että markkinavoimat ovat hyvä renki mutta huono isäntä. Jos julkinen valta jatkaa vallan luovuttamista markkinavoimille, voivat seuraukset olla ennalta-arvaamattomat.
