Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) suomalainen apulaispääjohtaja Olli Heinonen on liki kolme vuosikymmentä seurannut maailman ydinasevarustelua näköalapaikalta. "Ydinohjelmien Sherlock Holmesina" arvostettua huippuasiantuntijaa on usein tarvittu selvitysmiehenä maailman kriisipesäkkeissä. Elokuussa Heinonen jättää IAEA:n ja siirtyy asiantuntijaksi Harvardin yliopistoon.
Heinonen sanoo harvinaisessa haastattelussaan toisaalla tässä lehdessä, että hänen tavoitteenaan on ydinaseeton maailma. Tavoite on huikaisevan kunnianhimoinen mutta ehkä hitusen lähempänä kuin Heinosen aloittaessa asetarkastajan uransa 1980-luvun alussa.
"Tuomiopäivän kelloa", amerikkalaistutkijoiden jo 1940-luvulla kehittämää maapallon ydintuhon riskin havainnollistamismittaria, on tänä vuonna käännetty minuutti taaksepäin, ensi kertaa 19 vuoteen. Tärkeä tekijä asiantuntijoiden optimismin taustalla oli Yhdysvaltain presidentin Barack Obaman ilmoitus ydinaseettomasta maailmasta politiikkansa pitkän aikavälin tavoitteena.
Keväällä Obama ja Venäjän presidentti Dmitri Medvedev vähensivät yhteisellä aseriisuntasopimuksella maittensa strategisten ydinaseiden määrää ensi kertaa vuosiin. Vaikka sopimus oli Medvedeville tärkeä myös siksi, että se korostaa Venäjän merkitystä suurvaltana Yhdysvaltain rinnalla, kertoo sovun synty myös siitä, että uuden sukupolven johtajat näkevät tulevaisuuden uhat ja huolet eri tavoin kuin kylmän sodan valtiopäämiehet. Tämä tahtotila pitäisi nyt ulottaa muihin ydinasevaltoihin YK:n turvallisuusneuvostossa.
Toukokuussa 186 maata hyväksyi ydinsulkusopimuksen (NPT) tarkistuskonferenssissa yksimielisesti päätöslauselman maailman ydinturvallisuuden periaatteista. Jo pelkkä yksimielisyys oli suuri saavutus, mutta maailmassa on yhä sopimusten ulkopuolisia ydinasevaltoja. Niistä Heinonen kytkee Israelin ja Pakistanin yhdessä ydinohjelmaansa pakotteista piittaamatta jatkavan Iranin kanssa osaksi suurta Lähi-idän ongelmaa. Vastaava laaja näkemyksellisyys olisi hyödyllistä kaikille Lähi-idän kriisin osapuolille ja sovittelijoille. Heinosella voikin vielä Harvardin jälkeen olla käyttöä korkeissa kansainvälisissä tehtävissä. Edellytyksiä on: valtava asiantuntemus, kansainvälinen maine tiukan diplomaattisena neuvottelijana sekä "Suomen passi, paras maailmalla".
