Vanhempien ero koskettaa Suomessa vuosittain noin 30 000 lasta, arvioi Väestöliitto. Valtaosassa eroista vanhemmat pystyvät sopimaan lasten huoltajuudesta ja tapaamisista, mutta liian usein lapsi jää erossa pelinappulaksi. On arvioitu, että alioikeuksissa käsitellään vuosittain parituhatta huoltajuusriitaa.
Usein riidan aiheena on lapsen tapaamisoikeus. Sinänsä asiassa ei pitäisi olla epäselvää: lain mukaan lapsella on oikeus tavata molempia vanhempiaan. Siksi lapsen kanssa asuvan lähivanhemman tulee edistää lapsen ja etävanhemman mahdollisuutta tavata toisiaan. Näin ei aina käy, vaan pahimmillaan lähivanhempi pyrkii estämään tapaamiset.
Viime vuosina on alettu puhua tunne-elämän häiriöstä, joka voi olla selityksenä lapsen lähivanhemman käytökselle. Vieraannuttamisessa lähivanhempi pyrkii vaikeuttamaan toisen vanhemman ja lapsen vuorovaikutusta. Suomessa ei ole tarkkaa tilastointia siitä, minkä verran huoltoriidoissa on kyse vieraannuttamisesta. Ulkomaisissa tutkimuksissa vieraannuttamistapauksia on arvioitu olevan jopa kolmanneksessa kaikista eroista.
Oikeusministeriö asetti vuoden alussa työryhmän laatimaan selvityksen asiantuntija-avustajan käytön kokeilemisesta lapsen huoltajuutta koskevissa oikeudenkäynneissä. Raportin on määrä valmistua kesällä.
Selvityksen taustalla on Norjan ns. Follo-malli, jossa huoltajuusriitojen tuomioistuinsovittelussa tuomari saa avukseen psykologin tai sosiaalityöntekijän. Tulokset ovat olleet rohkaisevia. Asiantuntija-avustajan käyttö huoltajuusriidoissa on lyhentänyt käsittelyaikoja. Tämä on tärkeää lapsen kannalta. Hänen elämässään puolikin vuotta erossa toisesta vanhemmasta on pitkä aika.
Malli on Suomessakin kokeilun arvoinen. Sen käyttöönottoa voi hidastuttaa, että tuomioistuinsovitteluun perehtyneistä psykologeista ja sosiaalityöntekijöistä on meillä pulaa.
Asiantuntijan avun rahoituksen on kaavailtu tulevan valtiolta. Hinta on pieni, kun toisaalla vaakakupissa ovat lapsen oikeudet ja hyvinvointi. Vieraannuttaminen näkyy lapsessa sekä toisessa vanhemmassa usein fyysisinä ja psyykkisinä oireina.
Vieraannuttaminen ei varmasti ole uusi ilmiö, mutta on hyvä, että sen olemassaolo vihdoin tiedostetaan. Tapauskohtainen tunnistaminen on vaikeaa ja siksi lastensuojelun parissa työskentelevien tiedon lisääminen asiasta on tarpeen.
