Mitä on informaatiolukutaito? Miten sitä opetetaan ammattikorkeakoulussa? Tänä keväänä ammattikorkeakoulujen kirjastot kampanjoivat informaatiolukutaidon puolesta. Kampanjan sivut ovat osoitteessa www.otaselvaa.fi, siellä viitataan myös otsikossa mainittuun Marita Engbergin aforismiin.
Informaatiolukutaitoinen ihminen osaa seuloa tarvitsemansa tiedot ympärillä vellovasta datapuurosta. Hänellä on myös taitoa arvioida tiedon laatua, esimerkiksi sen uskottavuutta ja aitoutta olipa kyseessä Keskisuomalaiseen painettu tieto, Ellit-yhteisön nettisivu tai luennolla vieraillut guru. Informaatiolukutaidon arviointiin sovelletaan standardia, joka on käytössä länsimaisissa korkeakouluissa.
Milloin tieto on riittävän luotettavaa?
Kansainvälisesti on havaittu, että jopa joka neljäs (27 prosenttia) tutkielmantekijä kopioi tekstejä suoraan internetistä. Yhtenä opetuksen tavoitteena korkeakouluissa onkin, että opiskelijat ymmärtävät plagioinnin epäeettisyyden. Laitamme opiskelijat pohtimaan, miksi ”leikkaa-liimaa” -toiminta on epäreilua uhkapeliä.
Keskustelemme opiskelijoiden kanssa myös siitä, miksi ammatti- tai tieteellisessä lehdessä julkaistua asiantuntijan artikkelia pidetään usein laadukkaampana lähteenä kuin vaikkapa vapaasti verkossa muokattavaa Wikipedia-tietosanakirjan artikkelia. Lähdekritiikin yhtenä ideahan on, että artikkelin lähteistö kertoo artikkelin luotettavuudesta yllättävän paljon ja tietäessään kirjoittajan lukijan on helpompi arvioida tekstin asiantuntemusta, aitoutta ja kattavuutta sekä kirjoittajan motiiveja.
Opiskelijoista on mielenkiintoista pohtia sitä, lisääkö artikkelin avoin yhteisöllinen muokkausprosessi tiedon luotettavuutta. Kirjaston kanta asiaan on ohjaava: Jos Wikipedian artikkelissa on asialliset lähdeviitteet tekstissä ja monipuolinen lähdeluettelo, artikkeli voi olla hyvä. Silloin opiskelijaa kehotetaan perehtymään lähdeluettelossa mainittuihin alkuperäislähteisiin. Kattavuuden takaamiseksi myös muiden lähteiden etsintä on järkevää. Pulmallista on, jos tekstistä puuttuvat riittävät lähdetiedot – silloin artikkeli vaikuttaa epäilyttävältä. Opetuksessa voidaan vertailla myös kahta perinteisesti luotettavana pidettyä lähdettä: ”Kumpi on mielestäsi luotettavampi, Suomen Laki vai valtion säädöstietopankki Finlex, ja millä perusteilla?”
Joka tapauksessa, olipa lähde mikä tahansa, kirjasto suosittelee, että opiskelija punnitsee lähteen luotettavuuden ja käyttökelpoisuuden aina huolellisesti. Sillä tutkittukin tieto voi vanheta nopeasti, joillakin aloilla jopa vuodessa parissa.
Ohjausta tiedon hyödyntämiseen
Valmistuessaan korkeakoulusta opiskelijalla on oltava edellytykset alansa kehityksen seuraamiseen ja tutkimustiedon hyödyntämiseen. Sen vuoksi kirjasto huolehtii siitä, että saatavilla on ajantasaisia tiedonlähteitä: painettuja ja elektronisia kirjoja ja lehtiä, standardeja ja videoita. Kirjasto maksaa elektronisten aineistojen lisenssit, jotta opiskelijat ja opettajat voivat käyttää muitakin kuin vapaan internetin aineistoja. Koulun oman väen lisäksi asiakkaina on alueen yrityksiä ja muita ammatillisen tiedon etsijöitä, sillä kirjasto on avoin kaikille.
Tasokkaan aineiston saatavilla olo ei kuitenkaan takaa sitä, että opiskelijalla on taito löytää ja käyttää lähdeaineistoa järkevästi. Kehittyäkseen taitavaksi tiedonhankkijaksi hän tarvitsee ohjausta. Ohjauksen tarve on sitä suurempi, mitä enemmän teoksia julkaistaan ja mitä useampi meistä tuottaa tietoverkkoihin tietoa joko nimellä tai anonyymisti. Tutkimustietoakin on valtavasti. Pelkästään Suomessa tutkijat suoltavat markkinoille yli 8000 artikkelia vuodessa!
Jyväskylän ammattikorkeakoulussa jokainen opiskelija saa ohjausta tiedonhankintaan osana opintojaan. Hän tutustuu alansa tiedonlähteisiin ja harjoittelee lähdekriittisyyttä sekä lähteiden ilmoittamista.
Kaikilla aloilla tiedonhankintaa voi opiskella myös vapaavalintaisesti.
Artikkelin lähdeluettelo on osoitteessa www.jamk.fi/kirjasto.
ANTTI-PEKKA SEPPÄNEN
kirjaston johtaja
SUVI PERTTULA
informaatikko
Jyväskylän ammattikorkeakoulun kirjasto
