Korkein opetus ja tutkimus olivat Suomessa 1960-luvulle saakka keskittyneet lähes kokonaan pääkaupunkiin. Korkeakoululaitoksen laajentaminen hajautetusti alkoi 1950-luvun lopulla, kun perustettiin Oulun yliopisto ja laajennettiin Jyväskylän kasvatusopillista korkeakoulua.
Korkeapoliittiset ratkaisut tehtiin 1950- ja 1960-luvuilla Helsingin yliopiston ja yleisemmin pääkaupunkiseudun kiivaasta vastustuksesta huolimatta. Kritiikki laantui kuitenkin verrattain nopeasti, sillä uudet tiedeyhteisöt kehittyivät nopeasti. Ne ovat jo vuosikymmeniä kilpailleet omilla vahvuusalueillaan tasavertaisesti Helsingin yliopiston ja pääkaupungin muiden korkeakoulujen kanssa.
Kun korkeakoulupolitiikassa otettiin huomioon myös saavutetut tulokset, pärjäsivät maakuntakeskusten yliopistot resurssien jaossa vähintäänkin tyydyttävästi. Korkeakoulupolitiikan linja on nyt muuttunut. Korkeakoulu- ja tiedepolitiikkaa suunnataan pääkaupunkiseutua suosivaksi.
Helsingin yliopiston ja pääkaupungin muiden korkeakoulujen resurssit ovat omaa luokkaansa. Siitä huolimatta hallitus osoittaa huippuyliopistoksi perustetulle Aalto-yliopistolle resursseja erityisperustein. Valtion erityisrahoituksen lisäksi Aalto-yliopiston saamat lahjoitusvarat ovat todella suuret. Esimerkiksi Jyväskylän yliopiston pääomat ovat jäämässä minimaalisiksi verrattuna Aalto-yliopistoon.
Helsingin yliopisto näyttää myös pitävän puolensa. Yksi sen privilegioista on apteekkioikeus, joka tuottaa vuosittain runsaat 20 miljoonaa euroa. EU:n säädösten myötä yliopiston apteekkitulot siirtyvät tuloveron piiriin. Hallitus on päättänyt kuitenkin korvata apteekkitulojen verotuksesta aiheutuvan menetyksen korottomalla vastaavasti tutkimusmäärärahaa.
Apteekkitulojen tuloveron kompensoiminen todistaa Helsingin yliopiston vahvuutta etujensa valvonnassa. Sen sijaan on mahdoton ymmärtää, miksi maakuntakeskusten yliopistojen johto on hyväksynyt pääkaupunkiseutua suosivan korkeakoulupolitiikan. Rehtorien yksimielien esiintyminen olisi hyvin todennäköisesti estänyt korkeakoulupolitiikan linjan muutoksen.
Historiallisessa katsannossa on käsittämätöntä, että pääkaupunkiseutua suosivaa korkeakoulupolitiikkaa toteuttaa keskustajohtoinen hallitus. Keskusta oli aikanaan merkittävä poliittinen voima hajautetun korkeakoululaitoksen rakentamisessa. Kokoomus on perinteisesti Helsingin tiedeyhteisöjen vahvin tukija. Keskustan johtama hallitus toteuttaa nyt helsinkivetoista korkeakoulupoliittista linjaa. Se vaarantaa myös Jyväskylän yliopiston kehittämisen.
