Uuden Äänekosken henkilöstön näkemyksiä on kartoitettu.
Kriittinen mielentila on selvästi aistittavissa. Organisaatioiden sovittaminen yhteen on synnyttänyt pettymyksiä, tuskaa ja varmasti aitoa iloa.
Ihme olisi, jos kolmen kunnan yhdeksi kokonaisuudeksi muotoutuminen etenisi ongelmitta. Tämä on sula mahdottomuus. Ilmiö tiedetään omakohtaisesti yrityksissä, jotka ovat fuusioituneet. Tuloksellisuus yleensä kohenee, mutta tähän tarvitaan ennakkoluulottomia ratkaisuja, myötä- ja vastatuulen kohtaamista.
Sumiaisilla, Suolahdella ja Äänekoskella olivat piirteisensä kulttuurit. Ne olivat muotoutuneet sukupolvien kuluessa. Vaikka kunnat olivat naapuruksia ja toisensa hyvin tuntevia, Äänekoskeksi lyöttäytyminen merkitsi muutosta totuttuihin menettelyihin.
Liittymisellä haetaan päällekkäisyyksien purkamista, tehokkuutta ja toimivuutta.
Niitä sopii nimittää myös kilpailukykyisyydeksi. Sen perusteella yritykset ja kansalaiset tekevät valintojaan.
Kritiikki lienee enimmäkseen perusteltua. Niin johtavat luottamus- kuin virkaihmisetkin ottavat opikseen sen, mikä on suinkin mahdollista.
Varsinaiseen piehtarointiin ei löydy aihetta.
Katse suuntautuu eteenpäin, yhä paremman huomisen luomiseen.
Äänekoski on ajanmukainen kaupunki. Sen asukasmäärä ja työpaikkojen luku kasvaa. Se on metsä- ja teknologiateollisuuden vahva keskus.
Ehkä joitakin menetyksiä kohdataan, mutta paljon uutta on jo nähty muun muassa Hirvaskankaan palvelukeskuksen kohoamisena.
Keski-Suomen eräs ominaispiirre on ketjukaupunkimaisuus. Sillä tarkoitetaan Jämsän, Jyväskylän ja Äänekosken seutujen linkittymistä ja elinvoimaistumista.
