Vuoden alusta tiukentunut lastensuojelulaki määrää, että esimerkiksi lääkärien, opettajien ja kirkon työntekijöiden on aina ilmoitettava poliisille epäilyistään lapsiin kohdistuvasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Yksi poikkeus kuitenkin löytyy: ilmoittamisvelvollisuus ei koske ripittäytymisen vastaanottavia pappeja.
Rippisalaisuus määritellään kirkkolaissa, eikä siihen ole haluttu kajota edes raskaissa rikostapauksissa. Kirkko perustelee päätöstä sillä, että katuva ihminen voi ripissä puhua vaikeistakin asioista. Ajatuksena on, että papin avustuksella ihminen voi näin keventää taakkaansa. Rikosoikeudellinen vastuu säilyy silti ihmisellä itsellään. Pappi voi pelkästään kehottaa rikoksentekijää kantamaan vastuunsa myös rikosoikeudellisesti.
Etenkin lasten hyväksikäyttötapauksissa rippisalaisuudesta kiinnipitäminen tuntuu kohtuuttomalta. Kaukana ei ole ajatus, että ripissä mennään tällöin maallisen tuomion yläpuolelle ja kevennetään rikoksentekijän taakkaa siirtämällä sitä papin vaitiolovelvollisuuden taakse.
Pienimmistä ja heikoimmista huolehtiminen kuuluu kirkon sanomaan. Hyväksikäytetyt lapset ovat heikoista heikoimpia. Suun sulkeminen ei ole oikea tapa auttaa heitä.
