Maailman kriisit ja sodat tunnetusti vahingoittavat enemmän naisia kuin miehiä. Naiset ja lapset kärsivät niin ikään luonnonkatastrofeista miehiä enemmän. Ilmastonmuutoksen ollessa 2000-luvun vakavin kriisi, on nähtävissä, että sen vaikutukset maailman köyhimpiin naisiin ovat kaikkein raskaimmat.
Luonnonkatastrofit lisääntyvät ja pahenevat. YK kirjasi vuonna 1999 noin 700 tuhoa, joilla oli laajat sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset ja joissa noin 100 000 ihmistä kuoli. Kuluvana vuonna ainoastaan Myanmarin sykloneissa ja Kiinan maanjäristyksessä on kuollut jo yli 150 000 ihmistä. Enemmistö niiden uhreista on naisia. Äitien kuollessa lasten, ja erityisesti tyttöjen, asema heikentyy muiden sosiaalisten ongelmien vuoksi. Ilmastonmuutos ei ole sukupuolineutraali.
YK:n inhimillisen kehityksen raportin mukaan ilmastonmuutoksen mukana tuleva kriisi on vielä estettävissä. Arvioissa esitetään, että ihmiskunnalla on vuosikymmen aikaa muutoksiin. Ilmastonmuutos vaikuttaa ennusteiden mukaan pahimmin kehittyvien maiden ihmisiin, joista joka kahdeskymmenes kärsisi pahoin seuraamuksista. Vastaava luku teollisuusmaissa on yksi 1 500:sta.
Kansainvälisen energiatoimiston pääekonomisti Faith Birol on arvioinut, että mikäli toimiin ei ryhdytä, aiheuttaa ilmastonmuutos energiakriisin. Kansantaloudelliset kulut tulevat paljon halvemmiksi nyt kuin vuosien päästä. Suoria kuluja lisääntyneistä myrskyistä, maanjäristyksistä ja tulvista on miljardien eurojen edestä. Epäsuorat kustannukset nousevat vielä korkeammiksi eikä inhimillistä kärsimystä voi edes mitata.
YK:n ilmasto- ja kehityskonferenssi toteaa, että ilmastonmuutosta koskevassa keskustelussa ja päätöksenteossa naiset eivät ole pääsääntöisesti läsnä ja naisten merkitys ympäristöpolitiikassa on yleisesti jätetty huomioitta. Harvalukuinen koulutettujen, korkeatasoisten ympäristöosaavien naisten määrä vaikuttaa muutenkin päätöksenteossa marginalisoituneen sukupuolen osalta siihen, että ympäristöpolitiikassa on tyypillisesti tilaa vain miehille, jotka vastaavat usein teknisistä puitteista kuten luonnonsuojelusta ja kunnostustöistä. Se ei ole kuitenkaan syy jättää naisia ilmastokeskustelujen pöydästä pohjoisessa eikä etelässä, eikä miltään tasolta: paikalliselta, kansalliselta tai kansainväliseltä.
Maailman kehityskysymyksiä yleisesti ja luonnontuhoriskejä tulisi aina katsoa sukupuolitetulla tavalla. Sukupuoli ja köyhyys liittyvät ilmastonmuutokseen yhtenä huomioitavista asioista aina päätöksiä tehtäessä. Vaikuttavimmat sosiaaliset muutokset eivät ole mahdollisia, ellei molempia sukupuolia huomioida. Naisten osallistuminen ympäristö- ja muuhun hallintoon on omiaan kasvattamaan kestävää ekologista etiikkaa. Naisten on paitsi ymmärrettävä, myös osallistuttava ympäristön hallintaan. Siten naiset voivat täysipainoisesti osallistua ongelmien ratkaisuun.
Ilmastonmuutoksen ehkäisy ei ole vain tieteellistä ja teknologista, vaan siinä mitataan maiden kyky saada kansansa ymmärtämään ja toimimaan epäsuotuisan kehityksen ja vaikutusten pysäyttämiseksi. Ekologinen hyötyminen ja edelleen elinehtojen turvaaminen tulisi olla lähtökohta ilmastonmuutosta hillitseville toimille. Siten niille saataisiin laaja julkinen tuki niin kehittyneissä kuin kehittyvissä maissa. Isompi vastuu ympäristön hallinnasta ja ympäristömyönteisestä teknologiasta toisi kehitysmaillekin tulonsiirtoja ja työllisyyttä, eikä tarkoittaisi vain häviämistä päästökaupassa.
Huomioimalla naisten rooli yhteisöissä niillä maantieteellisillä alueilla, joita luonnonkatastrofit toistuvasti koettelevat, voidaan pelastaa paitsi ihmishenkiä, myös varautua paremmin. Sen sijaan että naiset kärsivät miehiä enemmän luonnonmullistuksista, tulisi molempien sukupuolten voida vaikuttaa ihmisten turvallisuuteen ja selviytymiseen. Onnettomuusriskien alentamisessa on kysymys haavoittuvuuden vähentämisestä ja tässä työssä naisten sisällyttäminen strategiatasolta lähtien ulottuen aina paikalliseen varautumistyöhön, on välttämätöntä.
Euroopassa ollaan oikean suuntaisella tiellä ilmastonmuutoksen ja luonnonkatastrofien ehkäisyssä. Toimintaan ja päätöksentekoon tulee aidosti ottaa mukaan maailman etelän, niiden alueiden toimijat, jotka kärsivät eniten jo nyt ilmastonmuutoksesta. Erityisesti työhön tarvitaan mukaan naiset, jotka ovat maailman köyhä enemmistö ja siten enemmän haavoittuvaisia luonnonkatastrofeissa ja riippuvaisempia luonnon tilasta.
HEINI UTUNEN koulutussuunnittelija Jyväskylä.
