Naiskysymys ei ole ainoastaan naiskysymys vaan ihmiskunnan kysymys. Tämä vanha Minna Canthin ajatus on totisinta totta nykymaailmassa.
Kaksi kolmesta maailman köyhyysrajan alapuolella elävistä sadoista miljoonista ihmisistä on naisia. Silti juuri naiset pyörittävät maailmantaloutta. Suurin osa heistä toimii satunnaisissa työsuhteissa äärimmäisen suhdanneherkillä aloilla. Naiset ovat työntekijöinä enemmistönä vientiteollisuudessa, monikansallisissa yrityksissä ja globaalille taloudelle elintärkeissä maanviljelyksessä sekä tekstiili- ja vaatetusteollisuudessa. Monet naiset toimivat epävirallisessa taloudessa eivätkä näy tilastoissa. Valtaosa naisten työstä tehdään kotityönä tai sen ohessa, ilman minimipalkkaa, työlakien suojaa, työaikarajoituksia tai mitään muutakaan turvaa.
Naiset kärsivät eniten kotimaissaan rehottavasta huonosta hallinnosta - jota yleensä pyörittävät miehet.
Konfliktien uhreista valtaosa ja kaikista pakolaisista kolme neljäsosaa on lapsia tai naisia. Konfliktit synnyttävät naiskauppaa ja naisten ajautumista prostituutioon, ja usein sodan äärimmäinen väkivalta kohdistuu suoraan naisiin joukkoraiskauksina.
YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi lokakuussa 2000 erittäin tärkeän päätöslauselman numero 1325. Naisten asemaa ja oikeuksia konflikteissa, rauhan rakentamisessa ja konfliktien ehkäisyssä käsittelevä päätöslauselma on ensimmäinen turvallisuusneuvoston hyväksymä kaikkia jäsenvaltioita sitova teksti. Se ei halua nähdä naisia vain uhreina vaan edellyttää naisten tasavertaista osallistumista rauhanrakentamiseen ja konfliktien ehkäisemiseen kaikilla tasoilla, sillä juuri naiset ovat avainasemassa yhteiskunnan eheyttämisessä, rauhan ylläpidossa ja uusien sukupolvien kasvattamisessa sovintoon.
Suomi on vahvasti sitoutunut päätöslauselmaan. Suomen kansallinen 1325-toimintaohjelma on aihepiiriltään osa hallitusohjelmaa, joten sen pitää näkyä myös Suomen kriisinhallinnassa ja humanitaarisessa avussa.
