Nuoret ovat ottaneet aktiivisen roolin vastustaessaan Jyväskylään suunnitteilla olevia jättilukioita. Suunnitelmissa on yhdistää Jyväskylän lukiot muutamaksi jopa 1200 oppilaan lukioksi.
Nuoret luovuttivat suunnitelmaa vastustavan kannanottonsa eilen Jyväskylän lukiokoulutus -liikelaitoksen johtokunnan puheenjohtajalle Sinuhe Wallinheimolle (kok.).
Lukiolaisten toiminta osoittaa jälleen kerran turhaksi väitteen nuorten passiivisuudesta. Nuoret osallistuvat aktiivisesti yhteiskunnallisiin asioihin etenkin silloin, kun asia koskettaa heitä läheltä.
Se ei tee osallistumisesta yhtään vähäpätöisempää. Päinvastoin. Nuorilla on luottamus siihen, että asioihin voi vaikuttaa. Juuri luottamus vaikuttamisen mahdollisuuksiin on demokratian ydin. Jos vaikuttamismahdollisuutta ei koeta olevan, ei osallistumisessa – tai äänestämisessä – nähdä olevan mieltä. Sellaista vaikutelmaa ei minkään ikäisille kansalaisille tule antaa.
Nuorten kannanottoja ei voi noin vain sivuuttaa, vaan Jyväskylän päättäjien on perehdyttävä niihin vakavasti ja otettava huomioon päätöksenteossa.
Kasvatusta samaten kuin kansalaisten osallistumista koskevat periaatteet ovat nykyään kovin ristiriistaisia.
Yhtäältä – perustellusti – toitotetaan yhteisöllisyyden ja välittämisen merkitystä sekä kasvottomuuden poistamisen ja muista vastuun lisäämisen tärkeyttä. Nämä asiat muistetaan juhlapuheissa ja aina silloin, kun jotain todella vakavaa tapahtuu esimerkiksi koulumaailmassa.
Samanaikaisesti tehdään kuitenkin ratkaisuja, jotka vievät näiltä periaatteilta ja kasvatusfilosofioilta pohjan pois. Ajatellaan, että suuri on kaunista ja että yhdistämisillä saadaan tehokkuutta ja säästöjä lisää.
Paperilla laskettuna tehokkuus ja säästö voivat reaalielämässä kuitenkin näyttäytyä aivan päinvastaisina eli tehottomuutena ja uusina kulunkeina.
Kun ihmisistä – tässä tapauksissa nuorista – on kyse, ei kaikkia inhimillisiä tekijöitä pystytä laskemaan numeroina paperille. Sellaisia ovat juuri yhteisöllisyyden vaaliminen ja toisen havaitseminen ja hyväksyminen omana itsenään. Nämä periaatteet eivät helposti toteudu yhteisössä, joka kooltaan ohjaa hahmottamaan yhteisön enemminkin kasvottomana massana.
Lukioverkkosuunnitelmissa on huolellisesti punnittava myös niitä asioita, jotka eivät taivu selkeiksi numeroiksi säästösarakkeisiin.
