Matti Vanhasen sonnustautuminen Pääministerin morsian -kirjan julkaisijaa vastaan tuntui alun alkaen heikosti harkitulta. Esitutkinnan perusteella syyttäjä vaati kustantaja Kari Ojalalle ehdollista vankeutta ja Susan Ruususelle sakkoja. Helsingin käräjäoikeus hylkäsi syytteet keskiviikkona. Ruusunen ja Ojala saivat vapauttavan tuomion. Pääministeri Matti Vanhanen sen sijaan joutuu yhä kiusallisempaan valoon.
Pääministerin morsian -kirja on laadittu ja julkaistua huonoa makua osoittavalla tavalla. Siinä kuvataan pääministerin ja hänen netistä löytämänsä nuoren naisen romanssia, johon kuuluvat erilaiset tunteet, erotiikka, ilot ja tuskat sekä naisen ajautuminen tasavallan johtavan poliitikon hylkäämäksi. Tällaisia tarinoita on esiintynyt runsaasti iät ajat. Ne kuuluvat elämään.
Pääministeri toi aikanaan naisystävänsä pramille Laukaan Savion kesätapahtumassa. Ruususen kirjassa ei ole käsitelty Matti Vanhasen yksityiselämää rikollisella tavalla. Pääministerin suutahtaminen on toki ymmärrettävissä. Kirjan tekstien perusteella hänen arviointikykynsä ja arvokkuutensa paljastuvat kyseenalaisiksi.
Miehen ja naisen pettymyksiä sisältäneiden suhteiden perkaamisen järkevä osoite ei löydy tuomioistuimista. Pääministeriin ovat aikanaan vedonneet lukuisat hänen sidosihmisensä. Sanoma on ollut yksiselitteinen: poliisitutkimukset ja mahdollinen oikeudenkäynti koituvat vahingollisiksi. Vaikka syytetyt kohtaisivat muodollisen rangaistuksen, moraalisena häviäjänä silti olisi pääministeri. Vanhanen on haluamalla halunnut hinata yksityisjuttunsa oikeuteen.
Käräjäoikeuden ratkaisu syntyi lautamiesten äänillä. Yksi lautamies ja ammattituomari kannattivat sakkoja syytetyille. Kaksi lautamiestä halusivat vapauttavan päätöksen. Äänten jakaantuessa tasan, lievempi kanta voittaa.
Pääministeri aikoo saattaa asian hovioikeuteen. Vanhasen itsepäisyys jatkuu. Viisainta ehdottomasti olisi tyytyä käräjäoikeuden sanaan. Riidassa liikutaan lillukanvarsissa. Kyseessä ei ole aito taistelu yksityisyyden suojasta tai sananvapaudesta, vaan täysin turhanpäiväisestä kahinoinnista. Niitä johtavat poliitikot Urho Kekkosesta alkaen ovat välttäneet.
Vanhasen menettely heikentää hänen asemaansa pääministerinä ja keskustan puheenjohtajana. Jo nyt on havaittavissa keskustan kannatuksen notkahdus. Sille ilmenee herkästi jatkoa. Äänestäjät suhteuttavat asiat viisaasti.
Vanhasen tuki keskustan aktiiveissa riveissä ohenee niin ikään. Tämä ei varmaan johda puheenjohtajan vaihtumiseen, mutta jo tunnelman rakoilu saattaa olla kohtalokasta vaalikamppailuissa. Niissä sangen pienet seikat riittävät ratkaisemaan suuruusjärjestyksen ja vallanmäärän.
Ruusuinen taisto on saattelemassa keskustan oppositioon pahimmassa vaihtoehdossa.
