Vuoden takaisissa eduskuntavaaleissa kriisiin ja vallattomaan oppositioon ajautuneet sosiaalidemokraatit toipuvat vähitellen pettymyksestään.
Surutyötä on uurastettu. Tuotteen tuoreutusta ei vielä ole nähty, mutta Eero Heinäluoman kieltäytyminen jatkamasta puheenjohtajana avasi portin voitollisiin mahdollisuuksiin, jos tiennäyttäjät onnistuvat pyrinnöissään.
Vaihdos innoittaa
Heinäluoman ratkaisu maistui alkuun hätiköidyltä. Sitä se saattoi oikeasti olla, sillä takana oli vasta kaksi ykkösvastuun vuotta.
Valtiovarainministerin ja pääministerin sijaisen vastuut Heinäluoma kantoi kiitettävästi. Edellytykset puheenjohtajuudelle olivat kunnossa tästä näkökulmasta.
Sosiaalidemokraattien aistittava pulma on jo vuosikymmenen ollut liiallinen läheisyys perinteisen ammattiyhdistysliikkeen kanssa.
Tiivis kanssakäyminen hyödytti molempia 1990-luvulle saakka, mutta yhteiskunnallinen maisema uusiutui tuolloin roimasti. Menestyjiä ja voittajia ovat ne ja he, jotka osaavat elää ajan mukana.
Heinäluoma on ammattiyhdistysliikkeen henkilöitymä. Juuri tämä rasitti häntä ja puoluettaan.
Taakka olisi kenties poistunut lähivuosina, mutta tähän ponnistukseen Heinäluoma ei ollut aulis. Ratkaisullaan hän pakotti puolueensa hakemaan eväitä nuorilla voimilla, sillä tuskin hän oletti seuraajakseen astuvan kuusissakymmenissä tarpovan veteraanin.
Puheenjohtajan vaihdos innoittaa sosiaalidemokraatteja. Tarjokkaita vaativaan toimeen on kymmenkunta. On naisia. On miehiä. On nuoria. On noin keski-ikäisiä. Ja on selkeästi varttuneita kandidaatteja.
Nainen noussee
Sosiaalidemokraatit päätynevät nostamaan keulaansa kyvykkään naisen.
He menettelevät siten kuin keskusta vuoden 2003 eduskuntavaalien edellä. Anneli Jäätteenmäen avulla keskusta marssi parlamenttivaalien ykköseksi ja pääministeriyteen.
Jäätteenmäki menetti pääministeriyden kilpailijoittensa tyhjänpäiväisiksi osoittautuneiden juonittelujen seurauksena. Persoonana hän ei vielä tuolloin ollut riittävän vahva torjumaan ala-arvoisia ja likaisia hyökkäyksiä.
Suomella on keskustalainen pääministeri jo toista vaalikautta Jäätteenmäen vetovoimaisuuden ansiosta.
Ykköspuolueita johtavat nyt miehet.
Vaikka sukupuolta ei kannata hokemalla hokea, silti on selvää, että pätevä nainen sosiaalidemokraattien suunnannäyttäjänä vetoaa merkittävään liikkuvien äänestäjien ryhmään. Se ratkaisee tuloksen.
Ykkössija on monesti hyvin pienestä kiinni. Tämä muistetaan vuosien 2003 ja 2007 vaaleista.
Kummalta maistuisi, mikäli keskusta pystyisi vielä keväällä 2011 ykkösvoimaksi ja saisi pääministeriyden kolmanneksi peräkkäiseksi nelivuotisjaksoksi. Tähän ei yltänyt edes Paavo Lipponen.
Hankala jäsenäänestys
Entä jos puolueen puheenjohtaja siivilöitäisiin jäsenäänestyksellä?
Kansanedustaja Erkki Tuomioja on tarjoillut tätä lääkettä puolueelleen.
Kansaan, tässä tapauksessa jäseniin, vetoaminen kuulostaa ihanteellisen kansanvaltaiselta. Idean vastustaminen on hankalaa.
Valinnan ja erottamisen oikeus on luontevaa määrittää samalle organisaatiolle.
Mikäli jäsenet valitsevat puolueen puheenjohtajan, heidän kuuluu myös erottaa yleisellä äänestyksellä puheenjohtaja, jos tilanne ajautuu kriisiin.
Tämän muistaminen hillitsee muutoksen sokeaa toteutusta. Kymmenillätuhansilla jäsenillä ei ole tiedollisia ja käytännön edellytyksiä nopeisiin ja järkeviin ratkaisuihin.
Sosiaalidemokraatit tyytynevät laajentamaan puoluekokouksensa osallistujien joukkoa. Ehkä neuvoa-antava jäsenäänestys mahtuu piirustuksiin.
Yksikään puolue ei liene tosissaan valmis johtonsa hakemiseen yleisellä äänestyksellä, vaikka tämäntapaista väliin puhellaan.
