Jokainen tarvitsee ruokaa. Suurin osa kansastamme on elänyt aikaa, jolloin ruokaa on ollut ja sitä on saanut kaupasta. Suomessa ollut onnellinen tilanne jo vuosikymmeniä, vaikka monet muistavat vielä viime sotien ajat ja niiden jälkeisen eilistarvikkeiden ostokuponkien vuodet. Silti nälän armoton todellisuus on monien osana nykyaikanakin maailmassa. Vaikka nälkäänäkevät ihmiset ovat maantieteellisesti kaukana, nykyajan siirtymävälineillä olisimme muutamassa tunnissa alueilla, joissa nälkä ja siihen menehtyminen ovat todellisuutta.
Suurten nälkävuosien jälkeen 1860-luvulla rakennettiin kuntiin viljamakasiineja.
Nyt monet näistä ovat kunniakkaasti museoina. Viime sotien jälkeen erityisesti risteysasemille rakennettiin korkeita Valtionviljavaraston viljasiiloja.
Luotamme, että niissä on viljaa. Näin myös Viljavan (ent. valtionviljavaraston) johtaja äskettäin minulle eduskunnassa vakuutti. Katovuodet maailmalla ovat usein tulleet seurauksina tulivuorten purkausten vaikutuksista ilmakehään aiheutuneista muutoksista. Näin oli 1860-luvullakin, maapallon toisella puolen tapahtunut tulivuoren purkaus aiheutti seurauksinaan nälkävuodet Suomessa.
Auringonpilkkujen puute on aina merkinnyt viileitä vuosia. Mielenkiintoista on, että tämä on keskimäärin seitsemän vuoden jakso, kuten jo Joosef selitti faaraolle Raamatun historiassa.
EU luopuu ruuan interventiovarastoinnista
Nyt olemme kokeneet viileähkön kesän, onneksi tuli korjuusäitä syksylle.
Onneksi Suomessa on varauduttu vuoden peruselintarvikkeiden riittävyyteen. Näin ei ole kuitenkaan enää EU:ssa. Hiljakkoin uutiset kertoivat EU:n luopuvan ruuan interventiovarastoinnista. Näitä varastoja EU käytti hintapolitiikan keinona, mutta sivutuotteena ne olivat varmuustekijä. Suomi lienee kohta ainut maa, jossa ajatellaan huoltovarmuutta, ruuan riittämistä kansalaisille ja kohtuullisesti kotieläimille sekä seuraavan vuoden siemenviljaa. Pohjolan kylmyys ja historia on opettanut tähän.
Tämän päivän todellisuus on kuitenkin se, että ruokamme liian paljolti ulkomailta tuotua. Normaaliaikana menetämme kansantulostamme maataloustuotannon osuutta ja sen varsin merkittävien välillisten vaikutusten tuottoa ulkomaille.
Kotimainen ruuan tuotanto työllistää teollisuutta, kauppaa, kuljetuksia jo ennen kuin sato on saatu ja edelleen sadon kypsyttyä vastaavilla sektoreilla.
Suomalainen traktorituotanto on esimerkiksi saanut vahvan aseman suomalaisilla pelloilla. Maatalous työllistää kotimaassa paljon enemmän muualla kuin itse tiloilla. Menetämme kansantaloudessamme joka vuosi paljon, kun maahamme tuodaan ruokaa muualta.
Pahan päivän tullen joutuisimme pettymään, ellemme ennalta lisää kotimaista ruuan tuotantoa ja pääse omavaraisuuteen ja sen ylikin. Meidän on säilytettävä monipuolinen maatilatalous Suomessa ja sitä on vahvistettava. Viljelijän on saatava panoksistaan ja työstään nettotulosta kaikenkokoisilla tiloilla.
Perheviljelmien tulevaisuus on taattava. Keski-Suomessa on nautakarjan ja maidontuotannon osuus merkittävä. Tätä on vahvistettava. "Karjassa talon turva" on vanha sanonta sadan vuoden takaa. Siinä on kansallinen viisaus yhäkin.
Viljasadon kovienkin katovuosien koittaessa saadaan aina karjalle vihreää talvea varten ja eteenpäin selvitään.
Maatilatalous on kokonaisuus myös kansallisesti ja ketju on niin vahva kuin sen heikoin lenkki. Nyt on vakavana vaarana viljelijöiden ja karjataloudenharjoittajien jaksaminen ja toimeentulo. Lannoite- ja muut kustannukset ovat nousseet aivan kohtuuttomasti. Näin ei voi jatkua, jos haluamme turvata suomalaisen ruuan pöydissämme. Ruokaa tarvitsee jokainen.
Siksi sen tuotannon turvaaminen Suomessa on kansallinen perusasia.
LAURI OINONEN kansanedustaja (kesk.) Keuruu
