Tänään vietetään sananvapauden päivää.
Ilman sananvapautta puuttuu demokratia, kansanvalta. Sen piirteitä lisäksi ovat monipuolueisuus, yleinen, yhtäläinen ja salainen vaalioikeus, tuomioistuinten riippumattomuus, vapaa liikkuvuus ja lukuisat muut suomalaisista itsestään selviltä tuntuvat menettelyt.
Sanomalehdet koetaan historiallisesti sananvapauden tärkeimmiksi ilmentymisiksi. Niitä kutsutaan vallan vahtikoiriksi, koska politiikan ja talouden valtiaat joutuvat läpivalaistuiksi uutisissa, kritiikeissä ja mielipidekirjoituksissa. Sopimattomat kytkökset ja menettelyt sekä rikokset yleensä paljastuvat. Sanomalehtien ja koko kirjavoituneen median rooli on tässä tärkeä, jopa monesti ratkaiseva.
Väylä löytyy
Asiallisen ja merkityksellisen sanoman omaavalle yksilölle löytyy aina väylä viestinsä julkistamiseen. Jos yksi viestin torjuu sen, toinen hyväksyy julkistamisen.
Sananvapaus on juurtunut syvälle ihmisiin. He vetoavat siihen lähes tilanteessa kuin tilanteessa. He saattavat olettaa, että sananvapauden vuoksi viestinten on kerrottava aina yksilön olennaisena pitämä seikka kaikelle kansalle.
Uskomus ilmentää luottamusta lehdistöön, mutta Suomessa on nimenomaan sanan- ja julkaisemisen vapaus, ei julkaisemisen pakkoa.
Julkaisun voi perustaa halukas yksilö tai yhteisö. Se linjoittaa sisällön. Sensuuri puuttuu, mutta julkaisemiseen liittyy vastuu. Eri laeissa on määritetty julkaisemiseen liittyvät rikokset tai rikkomukset, joihin syyllistynyt saattaa joutua vastuuseen.
Oikeudenkäyntejä on vähän. Ne liittyvät yksilönsuojaan, intimiteettiin, loukkaavien ja perättömien tietojen levittämiseen, harvoin henkisen ja aineellisen vahingon tuottamiseen.
Pohdinnoilla löytyy pulmiin sovinto.
JSN ja lukija-asiamies
Julkisen sanan neuvosto JSN tulkitsee hyvää lehtimiestapaa. Se on kunniatuomioistuin, etiikan tulkitsija, ei rankaiseva viranomainen.
Vakiintuneeseen kulttuuriin kuuluu, että jos ihminen vie asiansa julkisen sanan neuvostoon, hän tyytyy sen lausumaan eikä hinaa juttua poliisitutkintaan ja tuomioistuimen käsittelyyn.
Keskisuomalaisen lukijoilla on palveluksessaan toimituksesta riippumaton lukija-asiamies. Tehtävää on hoitanut ensiksi Kalevi Kivistö, sittemmin Arvi Lind. Lukija-asiamiehen toimen perustamisella Keskisuomalainen on viestittänyt alttiutta etsiä nopeita ulospääsyä käänteissä, joissa toimituksen ja tyytymättömän kansalaisen välillä ei rakennu molempien hyväksymää tietä.
Keskisuomalaisen ja lukijoiden riitoja on harvoin. Lukija-asiamies jo sinällään kannustaa laatuisaan journalismiin. Hän signalisoi sanomalehden vuoropuhelun tahtoa.
Vaiettuja olennaisuuksia?
Vaikeneeko mediamme, joukkoviestimet, suurista epäkohdista?
Ei vaikene. Viestinten lähtökohtana on uutisoida ja taustoittaa. Journalismin osa on kriittisyys.
Varsinkin vallankäyttöä seurataan.
Myös viestin on vallankäyttäjä. Kun media on hajaomisteinen, mikään mahti ei pysty sitä ohjaamaan keskitetysti.
Viestimet kertovat tarvittaessa toistensa tapahtumista. Kerronta on sitä näyttävämpää, mitä niukemmin ja peitellymmin kielteisen seikan kohteeksi ajautunut media kertoo aiheesta.
Itsenäisille harkinnoille avautuu tilaa riittävästi. Suomalaisilla on perusteet arvostaa sanan- ja julkaisemisen vapautta. Ja kun moitteisiin ilmenee ajoittain syytä, ne puretaan.
