Emeritusprofessori Tuomo Martikainen näytti olleen ainoa vaaleja analysoinut asiantuntija, joka havaitsi näiden kunnallisvaalien keskeisimmän viestin eli huolestuttavan suuren nukkuvien puolueen.
Allekirjoittanut kommentoi vaaleja vuonna 2003 seuraavasti: "Jos tarkastellaan viimeistä vajaan 30 vuoden jaksoa alkaen eduskuntavaaleista 1979, niin havaitaan kiinnostava ilmiö. Kolme valtapuoluetta ovat vaaleista vaaleihin saaneet kaksi kolmannesta annetuista äänistä kannatuksen vaihdellessa välillä 64.8 ja 67.7 eli kolmen prosentin sisällä. Vain keskinäiset voimasuhteet ovat kolmiyhteyden sisällä vaihdelleet.
Kun tähän lisätään toinen vakio eli äänestysaktiivisuuden tasainen lasku niin saadaan mielenkiintoinen yhtälö. Äänestysaktiivisuus on näiden kuluneiden 30 vuoden aikana laskenut varsin tasaisesti 81.2 prosentista näiden vaalien alle 70:een.
Kun äänestysaktiivisuudella kerrotaan kolmen isoimman puolueen yhteinen äänisaalis, niin saadaan absoluuttinen äänimäärä, jossa pohjana ovat kaikkien äänestäjien sijaan kaikki äänioikeutetut. Ne, jotka voisivat äänestää. Vuosina 1983 - 2003 kolmen suuren puolueen absoluuttinen äänimäärä on laskenut seuraavasti: 55.8, 49.5, 47.7, 47.5, 45.3, 47.2.
Keskustan, kokoomuksen ja sosiaalidemokraattien absoluuttisten kannattajien määrä on kaikista äänioikeutetuista pudonnut tasaisesti yli kymmenen prosenttia ja on nyt jo reilusti alle 50 prosenttia. "
Mitä on tapahtunut tuon kirjoituksen jälkeen? Eduskuntavaaleissa 2007 luku oli enää 45.3 prosenttia ja näissä kunnallisvaaleissa vain 39.6 prosenttia!
Odotettavissa suuri muutos
Kääntäen tämä tarkoittaa sitä, että kolmea "suurpuoluetta" ei käynyt äänestämässä yli 60 prosenttia äänioikeutetuista. Olemme siis jo ohittaneet kriittisen massan ja se ennustaa suurta muutosta. Taustalla nousivat selvimmin vihreät ja perussuomalaiset.
Kun Suomessa jo yli kolmen vuosikymmenen ajan hallituksen on muodostanut kaksi kolmesta isosta puolueesta, niin hallituksen ytimellä on siis takanaan enää vain neljäsosa äänioikeutetuista riippumatta siitä mitkä kaksi koalitiosta Kok., Kesk. ja SDP muodostavat hallituksen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että taustalla muhii poliittinen aikapommi, joka odottaa vain sytykettä. Sytyke on ensimmäinen uskottava poliitikko, joka osaa lausua oikeat herätyssanat.
Suomalaiset eivät juokse kansankiihottajien perässä, mutta kun joku osaa sanoa sen, mitä kaikki ovat odottaneet, mutta kukaan ei ole osannut lausua ääneen, saattaa tulos olla järisyttävä. Perussuomalaisten Timo Soini on yksi vahva kandidaatti, mutta jokin sopiva poliittinen kriisi saattaa antaa mahdollisuuden aivan uudellekin yrittäjälle. Tätä tukee myös toinen havainto, jota en huomannut kenenkään nostaneen esille. Vaalivalvojaisissa suurin osa puolueista kertoi saaneensa "voittaneensa" tai saaneensa "torjuntavoiton". Todellisuudessa lähes kaikki puolueet hävisivät! Kun verrataan saatuja äänimääriä viime eduskuntavaaleihin, niin uusia äänestäjiä saivat vain perussuomalaiset (25 000) ja "muut" (50 000).
Kaikki muut puolueet, mukaan lukien kokoomus ja vihreät menettivät äänestäjiä. Se, että äänestysaktiivisuus oli pienempi, ei riitä puolustukseksi, mikäli joku vaivaudu uurnalle, niin siihen on syynsä.
Suomen demokratia on kriisissä tai ainakin suuren tuntemattoman reunalla.
JORMA KYPPÖ Laukaa
