Kuntien määrästä on jälleen käynnissä puolueiden väittely. Kokoomuksessa ja sosiaalidemokraateissa on puhuttu kuntien määrän vähentämisestä alle kolmannekseen nykymäärästä. Sata kuntaa riittäisi. Keskusta on jarrutellut.
Kuntaliitokset ovat olleet poliittisella pöydällä vuosia. Nykyhallitus ja sen edeltäjätkin ovat halunneet lisätä liitoksia puhuen ja porkkanoita antaen. Kuntaliitoksia onkin syntynyt. Osa niistä on varmasti hyväksi alueen asukkaille.
Kuntaliitokset eivät ole automaattiratkaisu julkisen talouden ongelmiin. Pienet kunnat ovat monesti tehokkaita ja hoitavat perusasiat hyvin. Suurkunnat eivät ehkä maaseudulla pystyisi lainkaan parempaan.
Väestön vähentyessä ja ikääntyessä verotulot laskevat. Samaan aikaan sosiaali- ja terveydenhoidon kustannukset nousevat. Liittyminen samanlaisen naapurikunnan kanssa yhteen ei juuri tuota etua. Muutaman hallintovirkamiehen säästö ei pitkälle kanna.
Käytännössä pienten maaseutukuntien liitoksissa syntyy taloudellista hyötyä, jos kuntaliitoksen jälkeen palveluja ja hallintoa karsitaan sekä keskitetään. Tämä ei kuitenkaan aina ole kaikkien asukkaiden etu. Mutta käytännössä nykyisellä logiikalla palvelujen karsiminen ja keskittäminen on ehkä ainut tapa ratkaista kuntatalouden ongelmia.
Suurten kaupunkien ympärillä kuntaliitosten edut ovat aivan toisenlaisia. Kuntaliitoksissa saavutetaan kasvavilla kaupunkiseuduilla hyötyjä, kun kaavoitusta, hallintoa ja palveluja voidaan tuottaa tehokkaammin.
Maakuntien keskuskaupunkien ympärillä kuntaliitokset ovat tavoiteltavia. Mutta käytännössä kuntaliitokset ovat tahmeita prosesseja. Lappeenrannan ja Imatran kunnianhimoinen hanke Saimaan kaupungista kaatui aikanaan. Lahden suurkuntaliitos on samalla tavalla nyt huteralla pohjalla.
Osa Lahden lähikunnista on jättäytymässä suurkaupungin ulkopuolelle. Lähes koko Päijät-Hämeen kattava suurkunta näyttää nyt erittäin epätodennäköiseltä. Kuhmoisten kunnan Lahden kuntaliitosselvitysmies Osmo Soininvaara (vihr.) tuuppasi jo aikaisemmin kuntaliitospaketista ulos.
Kuntaliitosten voimaan uskotaan nykyisin liikaa. Kaupungintalon hallintokerroksen koko tai kaupungin väkimäärä ei sinänsä paranna palveluja. Pieni kunta voi olla asukkailleen hyvä ja monesti tehokkaampi kuin kankea suurkunta.
