Monien suomalaisten on vaikea ymmärtää, miksi Suomen Posti on muuttanut nimensä Itellaksi. Nimen vaihtamista on perusteltu sillä, että liiketoimintaansa jo yhdeksään maahan laajentaneella yhtiöllä on toimintoja runsaasti myös perinteisten postipalvelujen ulkopuolella. Suomen Postin ei enää katsottu soveltuvan koko yhtiön nimeksi. Postipalvelut ovat kuitenkin Itellan perustehtävä, ja posti esiintyy jatkossakin kaikissa kuluttajapalveluissa, kuten Postin myymälöissä ja postinjakelussa.
Itella Oyj:n perustamisen taustalla on laajempi nykyaikaan liittyvä yleiseurooppalainen kehityssuunta eli kilpailun tuominen kaikkeen, missä se on suikin mahdollista. Kilpailuttaminen näyttää olevan Euroopan unionin yksi perusidea ja se halutaan käytännöksi jäsenmaissa mahdollisimman kattavasti.
Kilpailuttaminen on ulotettu myös niihin toimintoihin, joita on aiemmin pidetty yhteiskunnan tehtävinä kansalaisten tasa-arvoisen kohtelun takaamiseksi. Vapaa kilpailu on ulotettu myös postipalveluihin. Itellan vastuulla on perinteinen postin yleispalvelutehtävä, johon liittyy kirjepostin jakeluvelvoite viitenä päivänä viikossa.
Tähän saakka periaate on merkinnyt sitä, että mikäli postijakelussa on paikallisia yrittäjiä, sitoo yleispalveluperiaate myös niitä. EU:n postidirektiivin mukaan vapaa kilpailu ulotetaan koskemaan postipalveluja kaikissa EU-maissa vuoteen 2011 mennessä siten, alan yrittäjälle voidaan siirtää jakelu ilman yleispalveluperiaatetta.
EU:n direktiivin mukaisen vapaan kilpailun ennustetaan johtavan siihen, että alan yritykset vastaavat postin jakelusta kaupungeissa ja tiheään asutuissa taajamissa. Haja-asutusalueet tuskin kiinnostavat alan yrityksiä. Esimerkiksi Ruotsissa on jo käynyt niin, että postin suulähettäjille palvelut kaupunkeihin ovat halvempia kuin maaseudulle.
Itellan konsernijohtaja Jukka Alho myöntää, että Suomessakin on tulevina vuosina paineita samaan suuntaan eli hintojen eriytymiseen haja-asutusalueilla ja taajamissa. Hän arvelee, että yritysten posti saatetaan tulevaisuudessa hinnoitella erilailla taajamissa ja maaseudulla.
Itellassa lähdetään perustellusti siitä, ettei haja-asutusalueiden postin jakelukustannuksia voida tulevaisuudessa kattaa kaupunkien jakelusta saatavilla tuloilla. EU-direktiivi ei kuitenkaan estä Suomea kehittämästä postipalveluja tasa-arvoperiaatteen mukaisesti kansalaisten asuinpaikasta riippumatta. Vastuu tasa-arvon turvaamisesta postipalveluissa on viime kädessä valtion tehtävä. Se merkitsee käytännössä valtion taloudellista tukea haja-asutusalueiden postipalveluihin. Tässä tapauksessa veroeurojen käyttäminen kansalaisten tasa-arvon turvaamiseen on perusteltua, sillä kohtuullisen sama postipalvelu asuinpaikasta riippumatta on kiistattomasti oikeudenmukaisuuskysymys.
