Siirryttiin sitten öljystä maalämpöön. Pakettiin kuului kaksi lämpökaivoa, maalämpöpumppu, 300 litran lämminvesivaraaja ja tietysti asennus. Hinnasta en viitsi sanoa juuri muuta kuin sen, että vähään aikaan ei tarvitse mitään ostella.
Maksella kyllä saa.
TYÖT ALOITETTIIN huhtikuun loppupuolella lämpökaivojen kairaamisella. Niitä tarvittiin kaksi, koska talo on iso ja harvaan rakennettu; kyseessä on ns. korkeaenergiatalo, joka lämmittää paitsi itseään välillisesti myös naapuritontteja, lähimetsää ja todennäköisesti Tikkakosken vesitornin vettäkin, jos tuuli käy pohjoiseen.
Kairaaminen selvitti, että talon sijaan tontille olisi pitänyt tehdä sorakuoppa - hiekkaa kun oli 36 metrin paksuudelta. Hiekkapatjan paksuus aiheutti lievää vakavampaa suun mutristumista, koska hiekkaosuudelle joudutaan laittamaan kallista teräsputkea kolmen metrin pätkissä. Tämän takia urakkabudjetti ylittyi noin 4 000 eurolla.
Seuraavassa vaiheessa käytin yhden viikonlopun noin 20 metrin mittaisen ojan kaivamiseen lämpökaivoilta talon seinään. Onneksi penikat käyttivät kumpikin jokusen tunnin vanhan ja raihnaisen isän avustamiseen. Koira oli pakko pitää sisällä, koska alussa se hyppi jatkuvasti ojaan ja tarjosi palloa heitettäväksi.
Alkuviikosta kävi joku kaveri tuomassa pitkiä letkuja pihaan. Sanoi, että piti tuoda jo nyt, ennen kaivinkoneen tuloa: "Mutta täällähän on jo oja kaivettuna!"
Tyhmästä Esasta kärsii koko perhe. Ja Esan selkä.
SEURAAVASSA vaiheessa asennettiin pumppu ja 300 litran lämminvesivaraaja. Samalla poistettiin vanha öljykattila - en jänyt sitä hirveästi kaipaamaan.
Maalämpöpiiriä ei kytketty heti laiteasennuksen jälkeen, koska viikonloppu ehti väliin. Asentajat kertoivat kuitenkin, että vesi lämpiää vapaapäivät sähköllä: "Hyvällä onnella saat lämmintä vettä jo illalla."
Oltiin kuitenkin meillä, joten eihän sitä lämmintä vettä tullut. Käyttöohjetta ei tuossa vaiheessa vielä ollut, joten kävin pannuhuoneessa arvailemassa, missä vika voisi olla. Pumpun näytön mukaan käyttöveden lämpötila oli yli 50 astetta, mutta hanoista tuli pelkkää kylmää. Käpälöin varaajasta lähteviä putkia ja väänsin sitten yhtä suutinta, joka näytti vähän siltä, että sillä voisi säätää jotakin.
Onneksi mitään ei räjähtänyt, vaan hanavesi alkoi lämmetä. No, hyrähtihän siinä mieli hyväksi.
Maanantaina kytkivät sitten maapiirin - ja rikkoivat samalla pumpun näytön. Perjantaina kävi pumppufirman mies katsomassa ja vahvisti, että rikkihän se on. Pitää tilata uusi.
JOINAKIN AIKOINA vuorokaudesta pumppu sammuu ja käynnistyy monta kertaa minuutissa. Voi johtua siitä, että ei ole laitettu kesäsäätöjä, tai että on ilmaa putkissa.
Piruko sen tietää.
Ja säätää ei voisi kuin arvaamalla, kun näyttö on rikki.
Tilanne oli tämä vielä kesäkuun toisella viikolla. Olo oli kuitenkin kotoinen: laitteet olivat uudet, mutta tilanne tuttu.
Jotain pitäisi korjata.
Kirjoittaja on Keskisuomalaisen aluetoimittaja.
