Vihreiden asevelvollisuuslinjaukset esiteltiin tiistaina eduskuntavaalikeskustelujen pohjaksi. Puolue esittää reservin supistamista nykyisestä 350 000 sotilaasta 75 000-150 000:een. Alimmassa mallissa koulutettaisiin vuosittain 5 300 varusmiestä naiset mukaan lukien.
Yleinen asevelvollisuus lakkaisi vähitellen ja korvautuisi sukupuolineutraalilla miesten ja naisten vapaaehtoisuudella. Hakijoiden pitäisi läpäistä psykologiset ja fyysiset kuntotestit. Jos vapaaehtoisia ei tulisi riittävästi, turvauduttaisiin arvannostoon kuten aikoinaan Suomen suurruhtinaskunnassa.
Sodanajan asevoimaksi riittäisi vihreiden mielestä joukko, joka voi "vastata strategiseen iskuun ja ehkäistä siviileihin kohdistuvan sotilaallisen terrorin". Perustuslain kohtaa maanpuolustusvelvollisuudesta ei tarvitsisi muuttaa, vaan sotilaallisen kriisin uhatessa valtio voisi velvoittaa tarpeellisen määrän kansalaisiaan suorittamaan asepalvelusta. Lähtökohtana on näkemys, jonka mukaan Suomeen ei kohdistu minkäänlaista sotilaallista uhkaa muutoin kuin osana laajempaa kansainvälistä konfliktia.
Reagointi vasta sotilaallisen kriisin jo uhatessa on liian myöhäistä. Suomessa puolustuspolitiikka on perinteisesti ollut alisteista ulkopolitiikalle. Uskottava itsenäinen ulkopolitiikka edellyttää uskottavaa puolustuspolitiikkaa ja -kykyä vakuutuksenaan, sillä ikävät yllätykset tulevat aina odottamatta. Tästä Suomessa vallitsee laaja konsensus, ja viime vuosien turvallisuuspoliittiset selonteot ovat aina rakentuneet suurten puolueiden yhteisymmärrykselle.
Konsensus on tuonut Suomen ratkaisuille vahvaa uskottavuutta myös rajojemme ulkopuolella. Se on tukeva pohja myös niille vaikeille rakenteellisille uudistuksille, joita puolustusvoimissa joudutaan jo tulevalla vaalikaudella tekemään erityisesti aseteknologian jatkuvasti kallistuessa.
Vihreiden linjaus on provosoiva keskustelun avaus, jossa armeijan positiivinen rooli ikäluokkien yhteiskunnallistajana jää taka-alalle. Myös laskelmat ovat kiistanalaisia. Puolustusministeriön omat arviot 50 000-70 000 sotilaan puolustusvoimista ovat osoittautuneet kaksin- tai kolminkertaisesti nykyratkaisua kalliimmiksi. Koko maan puolustuksesta luopuminen toisi toki kustannussäästöjä, mutta sen kääntöpuoli - varuskuntien sulkemiset - on hankala asia myös kaikille puolueille.
