Virallisesti päättyneeksi julistetun Yhdysvaltain Irakin sotaretken inhimillinen ja poliittinen hinta on hirvittävä.
Laaja Lähi-itä on Yhdysvaltain maailmanlaajuisen strategian ydintä. Yhdysvallat on yli 60-prosenttisesti riippuvainen tuontiöljystä, jonka maailmanmarkkinahintoja hallitsee Lähi-idän tuotanto. Alueen merkittävin öljyntuottaja on Saudi-Arabia, kakkonen on Irak ja kolmonen Iran.
Iranin islamilainen vallankumous teki maasta Yhdysvaltain vihollisen. Irakin julma johtaja Saddam Hussein oli puolestaan horjuttanut öljymarkkinoita jo sodallaan Irania vastaan sekä Kuwaitin miehityksellä. Miehitys johti ensimmäiseen Persianlahden sotaan, jossa irakilaiset amerikkalaisten johdolla karkotettiin Kuwaitista, mutta Saddam jätettiin valtaan sekasorron pelossa.
Presidentti George W. Bushin hallinnolla oli sotasuunnitelmia Irakia vastaan jo kesällä 2000, mutta terrori-iskut Yhdysvaltoihin 11.9. 2001 antoivat niille perustelun: Saddamista tehtiin iskujen pääkonna. Irakin "joukkotuhoaseiden" uhasta Yhdysvalloille ja koko maailmalle tuli oikeutus sodalle. Vaikka kaikki väitteet olivat valheita, ne purivat. Lähes puolet amerikkalaisista pitää yhä Saddamia iskujen aivoina.
Edellisen sodan kokemusten ja vuosia Irakissa jatkuneiden valvontalentojen perusteella Bush avustajineen tiesi, että armeijallaan pöyhkeilleen Irakin kimppuun piti hyökätä siksi, että se oli heikko - ei siksi, että se olisi ollut vaarallinen.
Järjestäytynyt vastarinta kukistui pian, väitettyjä joukkotuhoaseita ei koskaan löytynyt. Hyökkäyssodan perustelu vaihtui vapauden ja demokratian levittämiseksi Lähi-itään. Saddam perillisineen tapettiin.
Valtavat sotakulut maksettiin budjettialijäämillä. Mutta painajaismainen miehitys alati kasvavine uhrilukuineen edellytti jälleen uutta perustelua. "Työtä ei saa jättää kesken", koska silloin Lähi-idän sydämeen syntyisi "vielä vaarallisempi terrorivaltio", Bush julisti vielä vuonna 2006.
Sodasta irtautumiseen tarvittiin lopulta uusi presidentti ja hallitus. Lopputulos on tuhansia kaatuneita amerikkalaisia ja ehkä satoja tuhansia surmattuja irakilaisia, joka tapauksessa paljon enemmän kuin Saddamin koko 24-vuotisella valtakaudella. Irakilla ei vieläkään ole hallitusta, sen sijaan Yhdysvalloilla on tahritun maineen lisäksi paljon uusia ja kiihkeitä vihollisia.
