Ei nimi paikkaa pahenna

Milloin Teksasista on tullut Texas? Tätä kysyttiin lyhyissä (KSML 10.9.). Paikannimien kirjoitusasusta syntyy aika ajoin keskustelua.

Suomessa on noin kaksi miljoonaa paikkaa, joilla on nimi. Maailmassa niitä on ehkä miljardi. Suomessa muun maailman paikkakunnille on aivan omakielisiäkin muunnoksia kuten Tukholma, Pariisi tai Berliini.

Eri kirjoitusjärjestelmät tuottavat väistämättä erilaisia tulkintoja kieltä vaihdettaessa. Lisäksi nimet kytkeytyvät historiaan ja sen tulkintoihin, niissä on muisti. Ongelma ei ole vähäpätöinen.

Esimerkiksi nimiparista Viro /Eesti käytiin lyhyet-palstalla mittelöä viimeksi syksyllä vuosi sitten.

Etelänaapurimme ikivanha suomen kielessä käytetty nimi on Viro, vaikka se perustuukin maan pohjoisimman maakunnan nimeen. Suomen kielessä Viro on nimenä vanhempi kuin Eesti, jota virolaiset itsekin ovat alkaneet käyttää vasta melko myöhään.

Kielitieteilijät puhuvat endonyymeistä ja eksonyymeistä. Endonyymi on paikallinen kirjoitusasu. Eksonyymit ovat nimiä, jotka kirjoitetaan toisin kuin alkukielessä.

Koska paikkojen nimeäminen helpottaa ”kartalla pysymistä”, orientoitumista asioihin ylipäätään koko maapallolla, ihmisten lisääntynyt liikkuvuus ja tiedonvälityksen kasvu luovat painetta yhä yksiselitteisempiin paikannimiin.

Teksasista on todennäköisesti tullut Texas, kun omaa tarjontaa ja ulkomaisia lähteitä linkittävä suomalaismedia on päättänyt alkaa kirjoittaa niin. Sanomalehtien käyttämistä ulkomaisista paikannimistä päättää usein Suomen Tietotoimisto myös asiakkaidensa puolesta.

Muista Yhdysvaltain osavaltioista New Mexico pitää jo kirjoittaa tuossa muodossa, sen sijaan Kalifornia alkaa yhä k:lla. Osavaltioiden pohjois- ja etelä-etuliitteet ovat yhä suomeksi, vaikka loppuosia ei enää mukauteta.

Kun kohde on riittävän iso, vaikkapa valtameri, sillä ei voi olla yhtä, kiistatonta endonyymiä. Iso valtameri eli Tyyni valtameri tunnetaan nykyään vain nimellä Tyynimeri, mikä vastaa aika hyvin löytöretkeilijä Fernão de Magalhãesin antamaa latinankielistä nimeä Mare Pacificum.

Paikannimien suomentaminen liittyy oman kirjakielen luontiin 1800-luvulla. Keskusteluun suomenkielistämisen rajoista, lähinnä mukauttamisesta ja säilyttämisestä osallistuivat monet kulttuurielämän vaikuttajat kuten J.V. Snellman, August Ahlqvist, Elias Lönnrot ja E.N. Setälä.

Aluksi voitolla ollutta suomalaistamiskantaa edusti E.A. Ingman. Suomi-aikakauslehdessä vuonna 1844 julkaistut suomalaistamisohjeet lähtivät ajatuksesta, että nimet ovat kuin mitä tahansa sanoja, jotka kieleemme lainattaessa pitää myös mukauttaa.

Ingman karsasti vieraita konsonantteja ja konsonanttiyhtymiä ja esitti kirjaimille b, c, d, f, g, x, z ja q seikkaperäiset korvaussäännöt.

Nimille Stuttgart ja Scotland Ingman ehdotti muotoja Tutkartti ja Iskotlanti. Florida oli hänelle Luorita, Filippiinit hän nimesi Vilipin saariksi.

Suomalaistamisen hyödyksi nähtiin, että suomalaiset oppisivat lausumaan vieraskieliset nimet niin kuin ne vieraissa kielissäkin lausutaan – suomalaistetun version piti nimittäin perustua nimen alkuperäiseen ääntö- eikä kirjoitusasuun. Niinpä Ingmanille Bordeaux oli ääntöasua mukaileva Portoo ja New York Niu-]orkki. Nykyisen Irakin pääkaupunki oli Pahdatti ja läntisen Ruotsin suurkaupunki Kyöttipori.

Suomalaistajat halusivat suojella vasta kehittyvää kirjakieltä ulkoisilta vaikutteilta – vieraiden äänteiden ja kirjaimien käyttöönotto estäisi suomen kypsymisen omaksi sivistyskielekseen. Suomalaistamisen vastustajien mielestä nimillä oli oikeus olla nimiä. Snellmanin Saima-lehti pohti ivallisesti, että kansakunnan pitäisi ehkä irtisanoutua kaikesta inhimillisestä sivistyksestä, jos jo muutamaan vieraaseen äänteeseen taipuminen on sille niin tuhoisaa.

Kiivaan keskustelun lopputulos oli nykyinen kompromissi. Nimiä ei sellaisenaan rinnasteta muihin sanoihin, joten niitä ei muutella. Kieleen jo suomalaisessa asussaan vakiintuneet nimet saa kirjoittaa kuten ennen. Esimerkiksi Ingmanin kehittämistä sadoista nimiehdotuksista osa on yhä käytössä: Alpit, Siperia, Hampuri, Englanti...

Muut nimet pitäisi kirjoittaa alkuperäisasussaan. Ongelmia tulee, kun kirjoitusjärjestelmäkin vaihtuu. Uutistoimistot kirjoittavat esimerkiksi arabiankielisiä paikannimiä eri tavoin riippuen uutistoimiston omasta kieli- ja kulttuuritaustasta.

Kiina siirtyi nimien translitteroinnissa pinyin-järjestelmään vuonna 1979, mutta maan nimi on edelleen Kiina eikä Zhōngguó. Beijing on turhaan yrittänyt viedä pääkaupungin paikkaa Pekingiltä. Kiinalaiset historian merkkihahmot ovat saaneet mandariinikiinan uudet ”latinisoinnit”, samoin monet maakunnat, mutta esimerkiksi Sisä-Mongolia (Nei Menggu) ja Tiibet (Xizang) tunnetaan yhä suomennetuissa muodoissaan.

Kirjoittaja on pääkirjoitustoimittaja.

Uusimmat

Nimellä

Ongelma tarjolla joka ratkaisuun

Kolumni: Vain valtio voi enää pelastaa STT:n

Putin on menettänyt parhaat valttinsa

Tanssin aika on tihentynyt hetki

Trumpille YK tuntuu kelpaavan työkaluna

Kun kieli elää, syntyy kiihkoa ja kiittelyä

Ammattikoululaiset jätettiin heitteille

Vaalijärjestelmä on vakauttanut Saksaa

Maria Lundin riemukas vastaveto Vartiaiselle

Suomen metsissä on varaa taivutella

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.