Kun kieli elää, syntyy kiihkoa ja kiittelyä

Tekoja, ei sanoja! Näin usein hihkaistaan, kun halutaan korostaa, että sanat eivät vie jotain asiaa eteenpäin vaan pelkästään teot.

Mutta juuri sanoilla tehdään tekoja. Näin Aamulehdessäkin lienee ajateltu. Lehti kertoi linjauksestaan pääkirjoituksessaan 17.9.

Aamulehti ilmoitti käyttävänsä jatkossa titteleistä vain sukupuolineutraaleja ilmauksia. Käytännössä se tarkoittaa mies-loppuisten titteleiden korvaamista jollakin muulla ilmauksella. Lehti toivoo kielen muuttuvan ajantasaisemmaksi, johon se itse pyrkii vaikuttamaan sanavalinnoillaan.

Aamulehden linjausta on kiitelty ja vähätelty, on kiihkoiltukin. Vastaanotto kielii, että lehti on linjauksessaan olennaisen asian äärellä. Asia tunnistetaan, mutta on eri asia, tunnustetaanko se.

Varsinkin kielen ammattilaisten on hyvä olla herkkä kielen muutoksille. Siitä Aamulehden linjauksessa on kyse.

Linjauksessa ei ole kyse sukupuolen häivyttämisestä. Miehistä ja naisista puhumista ei olla torjumassa tai kieltämässä. Mutta on tapauksia, joissa sukupuolta ilmaisevat sanat johtavat harhaan ja luovat virheellisiä mielikuvia: esimerkiksi eduskunnan puhemies ei ole nyt mies vaan nainen. Miksi siis puhua miehestä?

Puhemiehestä, luottamusmiehestä, palomiehestä, lautamiehestä ja vastaavista puhuminen luovat mielikuvan siitä, että tehtävät ovat miesten ja nainen näissä tehtävissä on poikkeus. Näin ei tietenkään enää ole.

Sanat pitävät sisällään merkityksiä, joten ei ole aivan merkityksetöntä, mitä sanoja käytämme.

Sukupuolittunut puhe, jopa seksistinen puhe on yllättävän arkista. Kun pomo haluaa sanoa, että työntekijä X hoitaa jonkin asian, saattaa hän todeta, että ”työntekijä X on asian päällä”.

Jarrumiehet ja -naiset uskovat kielen olevan muuttumatonta ja siksi mies-loppuisista titteleistä keskusteleminen on heidän mielestään turhaa. Heidän vähättelevät sanansa ovat tekoja, joilla pidetään kiinni menneen maailman rippeistä.

Mies-loppuisista titteleistä luopumisesta on puhuttu pitkään, ja jotain liikahduksia on jo tapahtunutkin. Nähtäväksi jää, vauhdittaako Aamulehden linjaus käytäntöjä. Ainakin keskustelu on jälleen avattu.

Viime kädessä muutoksen avain on nuoremmissa sukupolvissa.

On helppo kuvitella tilanne, jossa lapsi kysyy aikuiselta, miksi puhutaan puhemiehestä, vaikka puhetta johtaisi nainen. Lapselle ei kelpaa vastaukseksi, että se nyt vain on niin. Sellainen selitys ontuu, vaikka yrittäisi perustella asiaa historialla: ennen kaikki tärkeät tehtävät olivat miesten hallussa ja siksi moniin nimikkeisiin jäi mies-loppuosa.

Lapsille, siis tuleville sukupolville, selitys ei riitä. Jatkokysymys kuuluu kuitenkin: Miksi titteliä ei muuteta?

Ankeinta olisi vastata, että siksi ei, koska ei haluta myöntää, että maailma muuttuu. Silloin ei myöskään kielen anneta elää muutoksen mukana.

Kirjoittaja on pääkirjoitustoimittaja.

Uusimmat

Nimellä

Itävalta ilmentää politiikan muutosta

Rakentaminen kertoo uskosta tulevaisuuteen

Yliopistokollegio näyttää kaapin paikan

Suomalaisuuden jykevä näyteikkuna

Sipilän sanat loivat jännitettä

Kymmenen vuotta iloa, 11 miljoonaa euroa tuloa

Kolumni: Kansallisvaltiot ovat ahtaalla

Kolumni: Aleksis Kivi on kuunteluelämys

Kolumni: Kaanonissa ollaan, ykkössija uhattuna

Töppöset jalassa oppi painuu päähän

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.