Linkolan ehdottomuus lääkitsee epävarmuutta

Pentti Linkola on jälleen ajankohtainen. Kalastaja-filosofin elämäkertaa on käsitelty julkisuudessa perusteellisesti. Samalla näkyviin on taas tullut ristiriita Linkolan Suomessa nauttiman arvostuksen ja hänen äärimmäisen ajattelunsa välillä.

On aiheesta kysytty, miksi Linkola saa ihannoida terrorismia ja ihmisten tappamista ilman laajempaa vastareaktiota. Ja saa päinvastoin tunnustusta suurena suomalaisena älykkönä.

Ilmeisin syy arvostaa Linkolaa on hänen äärimmäinen elämäntapansa. Kun kyseenalaistaa koko länsimaisen elämänmuodon, tunkeutuu samalla syvälle ihmisten yksityiselle alueelle. Silloin uskottavuuden kannalta olennaista on, miten itse yksityisellä alueellaan toimii. Askeesissa elänyt Linkola selviää tästä arvioinnista harvinaisen puhtain paperein. Vallitsevan elämänmuodon ulkopuolelle vetäytyminen on myös antanut hänelle mahdollisuuden uskottavasti kommentoida koko ihmiskuntaa ikään kuin ulkopuolelta, ei yksilöiden summana vaan biologisena lajina.

Toinen arvostuksen syy lienee tietty suurmiehen karisma. Lukeneisuutta, fyysisiä urotekoja, omapäisyyttä ja tinkimättömyyttä. Pyrkimys asettaa yleinen etu oman edun edelle. Kaikki suuriin valtiomiehiin, sotapäälliköihin ja valistajiin yhdistettyjä ominaisuuksia.

Kolmas syy voisi olla Linkolan tarjoaman vastauksen kokonaisvaltaisuus ja ehdottomuus. Sen jälkeen kun 1970-luvun alussa alettiin laajemmin epäillä, kestääkö planeetta modernien yhteiskuntien elämäntapaa, on eletty jatkuvassa epävarmuudessa. Miten tässä käy, riittävätkö luonnonvarat, selviääkö ihmiskunta? Linkola tarjoaa yhden kattavan vastauksen, joka ei ole miellyttävä mutta joka lääkitsee epävarmuutta.

Linkola on oiva ihmisen olemuksen ja luontosuhteen pohtija. Mutta ei luonnontieteeseen tai politiikkaan siirtyessään yleensä vakuuta.

Maapallon kantokyky ja ihmisen elinmahdollisuuksien säilyminen ovat monimutkaisia luonnontieteellisiä kysymyksiä. Niitä ei voi analysoida kattavasti tai ennustaa luotettavasti arkijärjellä, historiaa tulkitsemalla tai aistinvaraisilla luontohavainnoilla, kun se ei toistaiseksi ole onnistunut systemaattisella tieteellisellä tutkimuksellakaan. Eikä antaa ehdottomia vastauksia. Ja kuitenkin Linkola tarjoaa juuri niitä.

Vaikea on myöskään nähdä terrorismin ja totalitarismin edistävän edes sellaista maailmaa, jota Linkola kaipaa. Onnistuneita esimerkkejä väestönkasvun hillitsemisestä on, mutta niihin terrorismilla ei ole osuutta. Eivätkä totalitarististen yhteiskuntien tähänastiset näytöt ihmiskunnan tai planeetan suojelemisessa ole kummoiset.

Ristiriitaista on sekin, että Linkola näkee ihmiskunnan biologisena lajina, jonka soisi elävän askeettisesti totalitaristisen hallinnon alla, mutta arvostaa silti tiedettä ja sivistystä. Tiede ja sivistys kun ovat yleensä kukoistaneet juuri siellä, missä ihmisten arkista raadantaa on helpotettu ja heille on suotu vapauksia.

Kirjoittaja on va. pääkirjoitustoimittaja.

Uusimmat

Nimellä

Ongelma tarjolla joka ratkaisuun

Kolumni: Vain valtio voi enää pelastaa STT:n

Putin on menettänyt parhaat valttinsa

Tanssin aika on tihentynyt hetki

Trumpille YK tuntuu kelpaavan työkaluna

Kun kieli elää, syntyy kiihkoa ja kiittelyä

Ammattikoululaiset jätettiin heitteille

Vaalijärjestelmä on vakauttanut Saksaa

Maria Lundin riemukas vastaveto Vartiaiselle

Suomen metsissä on varaa taivutella

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.