Vihreää valtaa ja poliittisia virkoja

Vihreät ovat olleet viisi kertaa hallituksessa. Ja jättäneet kaksi kertaa hallituksen kesken kauden. Näin kävi vuosina 2002 ja 2014.

Puheenjohtaja Touko Aallon tavoite on tehdä vihreistä hallituspuolue. Nykyisillä kannatusluvuilla vihreistä tulisi vuoden 2019 vaalien jälkeen valtiovarainministeripuolue. Erikoista olisi, jos tällaisessa asemassa oleva puolue hyppäisi vuosi ennen vaaleja heruttamaan kannatustaan sivuun vaikkapa ydinvoiman tai jonkin muun syyn takia.

Hallituksen napapuolueen asema olisi vihreille uusi kokemus, sillä aina ennen vihreät ovat olleet hallituksen täytepuolue. Tämä voi kaihertaa vihreiden johdon mieltä. Miten valta ja vastuu otetaan, kun puolue on ollut henkisesti 30 vuotta oppositiossa.

Entinen oikeuskansleri Jaakko Jonkka arvostelee ankarasti poliittisia virkanimityksiä (Helsingin Sanomat 11.9.). Jonkan mielestä poliittiset virkanimitykset heikentävät yhteiskunnan uskottavuutta ja voivat myös olla korruption yksi muoto. Jonkka oli oikeuskansleri vuosina 2007–2017.

Jonkan kritiikki ei ole ainutkertaista vaan poliittisista virkanimityksistä on käyty keskustelua vuosikymmeniä. Maan hallitukset ovat aina vuoron perään vakuuttaneet, että ne lopettavat poliittiset virkanimitykset, mutta näin ei ole tapahtunut. Poliitikoilla on ikiaikainen halu turvata kavereilleen ja lopulta itselleenkin ministeri- tai puoluejohtajauran jälkeinen tulevaisuus muhevassa virassa.

Suomen Pankki ja monet muut valtion napapaikat ovat olleet poliittisten virkanimitysten hunajapurkkeja. Kun näitä paikkoja ei kaikille riitä, viime vuosina kansainvälistyminen on tuonut uusia poliittisia virkapaikkoja.

Nyt poliitikkoja jatkosijoitetaan hyville palkoille kansainvälisiin organisaatioihin. Jan Vapaavuori (kok.) oli Euroopan investointipankissa ennen paluutaan Helsinkiin. Ja syyskuussa sinne menee Alexander Stubb (kok.). Johannes Koskinen (sd.) nimettiin Antti Rinteen (sd.) valtiovarainministerikaudella Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankkiin. Mari Kiviniemi (kesk.) on ollut OECD:n apulaispääsihteeri. Nämä vain esimerkkeinä.

Onko kyse korruptiosta? Siinä mielessä on kyllä, että tehtävään valittujen valinnassa puoluekannalla ja puolueiden kaupankäynnillä on ollut ratkaiseva vaikutus.

Puolue on se yhteisö, jonka sisällä asiat päätetään, vaikka useimpiin näistä tehtävistä pitäisi voida nousta ilman poliittista pätevyyttä. Politiikka on sisäinen uskollisuuspiiri eli korruptiivista toimintaa.

Poliittisista virkanimityksistä olisi syytä luopua. Se puhdistaisi ja virkistäisi politiikkaa, kun politiikka ei olisi nykytapaan elinikäinen ammatti.

Jos poliittista virkanimitystä ei olisi takaporttina, poliitikot palaisivat huippukautensa jälkeen normaalin elämän työpaikoille yrityksiin ja julkishallintoon. Se olisi etu niin politiikalle, yrityksille kuin yhteiskunnallekin.

Kirjoittaja on päätoimittaja.

Uusimmat

Nimellä

Ongelma tarjolla joka ratkaisuun

Kolumni: Vain valtio voi enää pelastaa STT:n

Putin on menettänyt parhaat valttinsa

Tanssin aika on tihentynyt hetki

Trumpille YK tuntuu kelpaavan työkaluna

Kun kieli elää, syntyy kiihkoa ja kiittelyä

Ammattikoululaiset jätettiin heitteille

Vaalijärjestelmä on vakauttanut Saksaa

Maria Lundin riemukas vastaveto Vartiaiselle

Suomen metsissä on varaa taivutella

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.