Eläinetiikan tutkija: Mansikki ei ole kone

Eläinetiikan tutkija, tohtori Elisa Aaltola Petäjävedeltä tyrmää tehomaatalouden ja sen perustana olevan eläinkuvan.

Hänen mukaansa nykyinen tehomaatalous perustuu vääristyneeseen eläinkuvaan. Tehomaataloudessa eläin nähdään vain sen tuottaman hyödyn kautta ja eläimen hyvinvointi unohtuu.

– Eläin tuotteistetaan voiton tavoittelemiseksi, tohtori Aaltola sanoo.

– Mainonta tukee tällaista eläinkuvaa ikään kuin perinteisenä tai luonnollisena, vaikka nykyeläintuotanto on erittäin kaukana perinteisistä tavoista kohdella eläintä, Aaltola jatkaa.

Aallon mukaan eläintä voi lähestyä monesta eri perspektiivistä kuten biologisesta tai eettisestä, mutta tehomaataloudessa painoarvo on nimenomaan eläimen tuottamassa hyödyssä.

Virheellinen eläinkuva auttaa itsepetoksessa

Eläinten hyväksikäyttäminen on ollut historiassa osa ihmiselämää, mutta usein nimenomaan välttämättömyyden ja elinehtojen kautta. Nykypäivänä eläintä kohdellaan tavalla, joka ei ole millään tavalla elintärkeää esimerkiksi ihmisen selviämisen kannalta.

Tehomaataloutta voidaan lähestyä myös eettisestä näkökulmasta. Tässä näkökulmassa keskitytään eläimen tarpeisiin ja itse eläimeen tuntevana ja älyllisenä olentona.

– Maalaisjärkikin sanoo, että eläin ei ole pelkkää biologista massaa vailla mitään kykyjä, Aalto sanoo.

Tehomaataloudessa tuotteistettu eläin on kuitenkin vain lihaa tai maitoa. Elävä eläinyksilö määritetään jo valmiiksi näiden tekijöiden kautta.

– Sika on kinkkua ja lehmä maitoa, Aaltola tiivistää.

Tutkijan mukaan tällainen eläinkuva auttaa itsepetoksen ylläpidossa.

– Minä tiedän, että tehotuotettu liha on aiheuttanut kärsimystä, mutta en halua ajatella asiaa. Siispä keskityn eläimeen lihana tai tollona vaistonvaraisena otuksena, en kyvykkäänä yksilönä, Aaltola selvittää ajatuskulkua.

– Moraalisesti kiusalliset kysymykset yksinkertaisesti suljetaan pois mielestä.

Eläinetiikan pohjaksi hyvinvointi ja kyky kokea

Yksi perustavimmista arvoista ihmisille on hyvinvointi. Kärsimys on taas kielteinen tekijä.

– Mikäli eläimillä on kyky hyvinvoinnin ja kärsimyksen kokemiseen, vaatii johdonmukaisuus, että myös ne otetaan moraalin saralla huomioon, Aaltola selvittää.

Laji biologisena tekijänä tai eläinten kykyjen erilaisuus eivät ole perusteita eläinten sivuuttamiselle sen enempää kuin biologiset seikat tai älyllinen kyvykkyys ovat perusteita ihmisten kohdalla.

– Usein eläinten arvottamista pidetään tunteellisena hömpötyksenä, mutta tosiasiassa se voi perustua järjen käyttöön ja johdonmukaisuuteen.

Ihmisiä ei voida välineellistää muiden edun palvelemiseksi. Yksi syy tähän on se, että ihmisillä ajatellaan olevan arvoa itsessään. Eläinetiikan väitteenä on, että ainut kestävä yksilöarvon mitta on kyky kokea. Ihmisistä ja eläimistä tulee yksilöitä sillä hetkellä, kun heillä on näkökulma todellisuuteen. Tästä syystä myös eläimillä on arvoa itsessään, yksilöinä.

Onko Mansikki kone?

Lihantuotanto on koko ajan yhä keskittyneempää. Suomessa linjana on valtion tukien osalta ollut tilakokojen kasvattaminen. Virallisissa raporteissa korostetaan eläinten tuotantokyvyn kasvattamista.

– Näin eläin ymmärretään koneena, josta puhutaan tuotantolukuina, Aaltola kertoo.

Tällä on merkittäviä seurauksia eläinten hyvinvoinnin kannalta. Eläinten fysiikka on rasitettu äärimmilleen, mistä syystä esimerkiksi erilaiset sairaudet ovat varsin yleisiä. Tehotuotannossa eläinten elintilat ovat minimaaliset ja virikkeettömät, mikä johtaa psyykkiseen stressiin.

– Lajinomaiset käyttäytymistarpeet, liikkumisesta sosiaalisuuteen, estyvät täysin, Aaltola toteaa.

Eläintutkijoiden mukaan eläimet, kuten siat, kärsivätkin yleisesti masennuksesta ja apatiasta. Olot, missä ne kasvavat, eivät yksinkertaisesti vastaa niiden tarpeita.

– Tilakokojen kasvaessa tuottajilla ei ole aikaa tarkistaa eläinten hyvinvointia tai edes huolehtia siitä, Aaltola summaa.

Keskisuomalaisen talousosaston viisiosaisessa sarjassa filosofi-toimittaja Kari Angeria pohtii talouden etiikkaa.