Terhi-Anna Wilska kolumnissaan: Puhutaan vaihteeksi rahasta

Talouden hallinnasta pitäisi puhua konkreettisemmin, kirjoittaa sosiologian professori Terhi-Anna Wilska.

Taannoin kuntosalilla kuuntelin nuorille suunnatun radiokanavan mainosta, jossa nuori nainen toisteli intohimoisella äänellä ”tahdon” erilaisiin kulutuskohteisiin liittyen. Näitä olivat muun muassa sisustaminen, lomamatka sekä lopulta häät. Lopuksi kävi ilmi että kulutushaaveet pystyi toteuttamaan kulutusluotto, joka oli tarkoitettu ”harkittuihin hankintoihin”. Kuluttaja nähtiin siis halujaan toteuttavana, mutta samalla harkitsevana toimijana. Nerokasta ja varmasti toimivaa.

Kulutusluottomainokset todella uppoavat kansalaisiin ja se näkyy maksuhäiriötilastoissa, joiden mukaan ylivelkaantuneiden ja maksuhäiriöisten määrä on taas kasvanut. Ollaan jälleen uusissa ennätyslukemissa.

Tämä herättää yleistä huolta, mutta ei ainoastaan kansakunnan velkaantumisen näkökulmasta. Asialla on myös moraalinen puoli, sillä ”syömävelka” on suomalaisessa talonpoikaisessa kulutusetiikassa ollut paheksuttavaa kautta aikojen. Menneinä vuosikymmeninä asuntolainakin piti olla maksettu pois viimeistään myöhäisessä keski-iässä.

Ei enää. Asenteet ovat muuttuneet nopeasti ja kuluttaminen on osa kansalaisten elämäntyylejä, identiteettiä ja tulevaisuuden haaveita. Kulutusta ei kuitenkaan haluta lykätä tulevaisuuteen – ainoastaan maksaminen. Kulutusluottomainosten otollisena kohderyhmänä ovatkin nuoret kuluttajat, jotka haluavat kaiken tässä ja nyt.

Uudet tekniset maksutavatkin auttavat kuluttamaan. Rahaa on helpompi käyttää, kun se ei näy. Kortilla maksaminen on vähemmän konkreettista kuin käteisen käyttäminen ja älypuhelimella maksaminen vielä abstraktimpaa kuin korttimaksu. Kun raha häivytetään, jäljelle jää vain kuluttaminen.

Talouskasvatus ja -valistus sekä ongelmien esille nostaminen viranomaisten taholta eivät tunnu hidastavan velkaantumista. Olenkin alkanut pohtia, olisiko yksi syy valistuksen toimimattomuuteen sen retoriikassa.

Jo pelkästään siinä, että puhutaan häveliäästi ja epämääräisesti ”talouden hallinnasta” sen sijaan, että puhuttaisiin suoraan rahasta ja kuluttamisesta. Ja varsinkaan siitä, että kuluttamisessa on kyse haluamisesta, haaveista ja täyttymyksestä, mutta usein myös harkinnan ja kieltäymyksen tuottamasta tyydytyksestä.

Talouskasvatuksesta ja talouden hallinnasta on tehty tylsää ja mielenkiinnotonta samalla, kun siitä on retorisesti riisuttu intohimo. Näin ollen kulutusvalistuksessa puhutaan lopulta aivan eri asiasta kuin mitä käytännössä tehdään. Vähän samaan tapaan kuin syömisestä puhutaan valistusmielessä ”ravitsemuksena” tai seksistä puhutaan ”seksuaaliterveytenä”. Siis mahdollisimman kliinisesti ja etäisesti.

Kulutusluottojen mainostajat tietävät, miten kansalaiset saadaan haluamaan asioita ja haaveilemaan niistä. Kulutuksen hallinnan suhteen uskoisin samojen keinojen pätevän. Omaa rahankäyttöä pitää haluta hallita ja sen pitää olla palkitsevaa. Rahan ja kuluttamisen merkitys kansalaisten elämässä pitää tunnustaa ja hyväksyä.

Ennen kaikkea asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä. Puhutaan siis vaihteeksi rahasta.

Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston sosiologian professori, joka on erikoistunut kulutuksen ja talouden tutkimukseen.