Peliarvio: Maailmanlopun jälkeiseen maailmaan sijoittuvassa Fortnitessa on kolme tyyliä yhdessä paketissa

Charmikkaassa Fortnitessa selviytymistaistoa käydään irtokarkin väreissä, mutta mikromaksut sylettävät.

Se on tapahtunut jälleen, nimittäin maailmanloppu. Eräänä yönä myrsky toi mukanaan hirviöt, jotka tuhosivat 98 prosenttia ihmisistä. Ihmiskunnan rippeet taistelevat nyt olomassaolostaan.

Pelien hyvyydestä ei voi päätellä mitään juonen perusteella ja vain vähän tyylilajistakin. Fortnite on hybridi, joka yhdistää rakentelun, tornipuolustuksen ja räiskinnän. Idea on omaperäinen ja tervetullut.

Pelaaja johtaa pientä selviytyjien ryhmää, jonka elämä toistaa itseään. Päivisin tutkitaan paikkoja, kerätään ja kehitetään resursseja ja rakennetaan suojaavia linnakkeita. Yön tultua alkaa armoton hirviövyörytys.

Aseet ovat taistelussa avuksi, mutta oleellisinta on rakentaa hirviönkestävä suojalinnoitus. Vaan eivätpä suojat hirviöitä pitkään kestä, joten niitä pitää korjailla ja parannella kesken taistelun.

Fortnite kuulostaa synkältä ja hurjalta eloonjäämistaistelulta. Tarinallisesti kyse onkin siitä, vaan ei tyylillisesti. Värit ovat lähempänä kaupan irtokarkkihyllyä kuin vaikkapa kauhuelokuvaa. Hahmot ovat sarjakuvamaisia, ja mukana on muutenkin runsaasti huumoria.

Fortnite on niin sanottu hiekkalaatikkopeli, eli pelaaja voi valita itse sen mitä tekee, missä sen tekee ja millä tavalla sen tekee. Kaikki vaihtoehdot ovat yhtä oikeita, vaan eivät yhtä tehokkaita.

Itse pidän enemmän suojien rakentelusta kuin ampumisesta. Luovuutta ei rajoita ainakaan vaihtoehtojen määrä, sillä oli kyse mistä tahansa, vaihtoehtoja on valtavasti. Jokainen pelikerta on erilainen.

Yksinpelinä Fortnitestä puolet menee hukkaan. Samassa maailmassa voi temmeltää 1–4 ihmistä. Eri osa-alueet ovat mukavasti tasapainossa. Kaikki toimii skarpisti, joskin vaatii opettelua. Hommaa ei voi hoitaa vanhojen oppien mukaisesti, koska toista samanlaista peliä ei ole.

Mutta. Kummallinen perusvirhe on tehty suhtautumisessa edistymiseen. Pitkänkin säädön jälkeen tuntuu siltä, että homma ei ole juurikaan edennyt. Samoja tehtäviä joutuu grindaamaan uudelleen, jotta tavoittaisi juuri sen tarvittavan resurssin tai kehitysaskeleen.

Saatanalla on valitettavan tuttu nimi: mikromaksut. Etenemistä ja voimien kehittymistä voi edistää oikealla rahalla tehdyillä ostoksilla. Pelaamalla ansaittavat resurssit eivät välttämättä tunnu edes inventaariossa viemänsä tilan arvoisilta.

Maksan pelistäni mieluummin kertalaakilla 60 euroa kuin mikromaksuilla 50 euroa. Se on periaate- ja mielenterveyskysymys. Haluan tietää etukäteen, mitä pelini maksaa, enkä arvailla hintaa. Fortniten halvin peruspaketti maksaa 40 euroa ja kallein 120.

Tästä eteenpäin Fortniteä kehitetään pelaajapalautteen mukaisesti. Ensi vuonna pelistä tulee periaatteessa ilmainen, eli tulot kerätään kokonaan mikromaksuilla. Siksi sanon monessa mielessä charmikkaalle ja ansiokkaalle pelille: pitäkää tunkkinne!