Autot ja liikenne

Kolumni: Typeryys liikenteessä ei tunne ikärajoja – Auttaisiko "idioottitesti"?

Saksassa riskikuskit testataan lääketieteellis-psykologisesti. Pitäisikö Suomessakin, kolumnissa kysytään.

Rosvo ja poliisi on vanha lasten leikki, harmitonta pihapiirissä juoksentelua. Nykytekniikka antaa ajojahdille aikuisemmat ja vaarallisemmat puitteet. Tosimaailman versiossa poliisit jahtaavat karkulaisia, kaahailu tallentuu kypäräkameraan ja video päätyy nettiin katseltavaksi.

Näin tapahtui reilu viikko sitten Muuramessa. Nuori mies ajoi kevytmoottoripyörällä, rikkoi liikennesääntöjä, pakeni poliisia ja julkaisi hurjastelustaan videon. Vastaavia takaa-ajovideoita on vapaasti nähtävillä ilmaisilla nettikanavilla. Kuvaan kuuluu, että pakenija on kaltaistensa silmissä sankari.

Muuramen tapauksessa ”rosvon” pako ei lopulta onnistunut. Poliisi jäljitti pakenijan omien tutkimustensa ja vihjeiden avulla. Selvisi, että karkuri on 17-vuotias paikallinen miehenalku, jolla oli jo aiempia liikennerikkomuksia ja ajokielto voimassa. Hän ajeli siis ilman lupaa ja vieläpä laittomalla itsetehdyllä vehkeellä.

Poliisi tiedotti, että nuori mies katuu tekoaan, mikä sinänsä on hyvä asia. Epäilen silti äkillistä järjenkasvua, joka johtaisi vastuullisempaan käytökseen liikenteessä. Tämä siksi, että hän olisi voinut ottaa opiksi jo annetusta ajokiellosta, mutta teki toisin ja päätti tuplata tyhmyyksien saldon.

Samaan aikaan kun luin lehdestä uutisen videokaahajan kiinnijäännistä, televisiossa haastateltiin Liikenneturvan edustajaa. Aiheena oli ajokykytesti, jota eräs liikennepsykologian asiantuntija on ehdottanut otettavaksi käyttöön myös Suomessa.

Saksassa menetelmää kutsutaan kansan suussa ”idioottitestiksi”. Liikenneturvan edustaja arvioi, että testi sopii riskialttiille nuorille ja toistuvasti liikennerikkomuksia tekeville henkilöille. Minä arvioin, että Muuramen mopopoika olisi juuri sopiva testihenkilö.

Lääketieteellis-psykologinen testi arvioi fyysisesti terveen henkilön ajokykyä hänen asenteidensa ja käyttäytymisensä kautta. Testillä halutaan saada aikaan pidempiaikaisia tuloksia kuin mihin nykyisillä pikarangaistuksilla on päästy ja parantaa liikenneturvallisuutta sekä riskikuljettajan että kanssakulkijoiden kannalta. Tutkimukseen kuuluu keskusteluja ja kursseja, mikä tietysti maksaa. Liikennepsykologin mukaan satojen eurojen lasku lankeaisi tutkittavan kuljettajan itse maksettavaksi.

Kuulostaa monimutkaiselta, mutta jos homma on toiminut esimerkiksi Saksassa vuosikymmeniä, niin voisihan tuota kokeilla meilläkin. Nuoret mieskuljettajat kuuluvat Suomessa riskiryhmään onnettomuustilastojen perusteella.

Asenteissa riittää rukattavaa, mutta ei vain nuorten osalta. Typeryys ei tunne ikärajoja. ”Pojat on poikia”, mutta ketkä rahoittavat nuorten hurjapäiden harrastusta?

Mopojen virittely, varaosat ja kamerat vaativat rahaa tai luottokorttia. Niitä pyydetään yleensä vanhemmilta. Kotona kannattaa kiinnostua aidosti siitä, mihin lapsi laittaa rahansa, ettei loppulaskusta tule surullisen suuri.