Autot ja liikenne

Kolumni: Ylpeän iloisesti rikkeiden teillä

Minun arvomaailmassani pieni ylinopeus on nimittäin paljon pienempi synti kuin ajaminen siten, että huomio on kiinnittynyt kämmenen kokoiseen ruutuun, kirjoittaa Riikka Mahlamäki-Kaistinen.

Työkaveri pyysi, että kirjoittaisin kolumnin ajaessa puhelimella surffaavista kuljettajista. Hän oli kohdannut laidasta laitaan seilaavan Jaguar-kuskin liikenteessä ja oli silmin nähden vieläkin huolissaan tämän rekkoja hiponeista ajolinjoista. Samantapaisiin olen törmännyt itsekin monasti.

Vastasin kuitenkin kollegalle, että olen tainnut aiheesta kirjoittaa jo melko monta kertaa. Kertaus on toki opintojen äiti, mutta ei takaa lukijoita.

Asiaa tovin mietittyäni mieleeni nousi kuitenkin muutama hämmentävä esimerkkitapaus, joista kirjoittaa.

Tuttavani kertoi Facebookissa saaneensa sakot ajaessaan ylinopeutta peltipoliisin kohdalla. Kyse oli kamerasta, jonka olemassaolon kaikki paikalliset tietävät. Se on nimittäin sijoitettu niin pirullisesti – jos nyt vaatimusta noudattaa liikennesääntöjä voi pirulliseksi kutsua – että ilman paikallistuntemusta melkein kaikki nappaavat siitä sakot.

Facebookissa tuttavani sai kommentteja tyyliin ”tolvana, etkö tuota nyt osannut varoa” ja ”mitä sä oikein ajattelit”. Tähän ystäväni antoi omasta mielestään varmasti oikein pätevän selityksen: ”En muistanut tolppaa kun selasin puhelinta”.

Aloitin vastakommenttini sanoilla ”mitä hittoa”. Minun arvomaailmassani pieni ylinopeus on nimittäin paljon pienempi synti kuin ajaminen siten, että huomio on kiinnittynyt kämmenen kokoiseen ruutuun. Näin toivoisin kaikkien ajattelevan.

Vain tovi tämän jälkeen toinen kollegani ilmoitti puhelinkeskustelun lomassa iloisesti, että hän kuuluu puhelimenselaajiin. Äänessä oli samaa iloa, kuin jos nainen olisi kertonut kuuluvansa kuoroon, harrastavansa sauvakävelyä tai lukevansa dekkareita. Mitään anteeksipyytävää sävyä ei ollut havaittavissa. Minulla taas ristiinnaulitsemisvälineet olivat jo käsillä.

Myönnän toki, että itsekin saatan tarttua joskus luuriin ratissa. Näitä erityistapauksia on kuitenkin vähän. Jotta niistäkin pääsisi eroon, voisi puhelimeeni tai ehkä autoon asentaa jonkinlaisen selailun eston. Sellaisen, että penkki vaikka tunnistaisi siihen istahtaneen pyllyn ja kytkisi automaattisesti puhelimen toiminnoista valtaosan lukkoon. Käyttöön jäisivät enää navigaattori ja soittomahdollisuus. Soittaakin voisi vain puhelinta käskemällä – ei näppäilemällä. Ja jos auto haistelisi, ettei kuskilla ole kuuloketta korvassa, onnistuisi soittokin enää vain hätänumeroon.