Hietasisilisko on kotimainen krokotiili

Luontokuvaaja Jussi Murtosaari kertoo Luonto kuvaan -palstalla kokemuksistaan.

Hietasisilisko on tavallista sisiliskoa suurempi ja rotevampi. Kookkaimpien yksilöiden pituus hännän kanssa ylittää 20 senttiä. Naaraat ja nuoret yksilöt ovat pääväriltään ruskean ja harmaan kirjavia, lisäksi niissä on tummaa pilkutusta. Koiras on kyljistään, varsinkin kevään lisääntymisaikaan, huomiota herättävän vihreä kuin pieni krokotiili. Selkä ja päälaki ovat koiraillakin pääosin tummia. Koirasta on vaikea sekoittaa tavalliseen sisiliskoon, mutta osa naaraista ja varsinkin nuorista voi olla hankala erottaa selvästi runsaslukuisemmasta sukulaisestaan.

Nimensä mukaisesti hietasisiliskot viihtyvät paahteisilla hiekkamailla. Useimmat suomalaiset esiintymät ovat vanhoilla hiekkakuopilla. Suomessa ei juuri hiekkadyynejä esiinny vaan hietasisiliskojen elinpaikkoja koristavat usein kanervat. Usein hietasisiliskot vilistelevätkin kanervikon suojissa hyönteisiä ja muitakin selkärangattomia otuksia saalistamassa. Sisiliskosta poiketen hietasisiliskot eivät haudo muniaan ruumiinsa sisällä vaan hautaavat ne hiekkaan ja jättävät auringon haudottaviksi. Lisääntymisen onnistumisen kannalta naaraiden onkin välttämätöntä löytää riittävän kuuma hiekkakinos munien kehittymiseen.

Auringonpalvonta helpottaa lajin löytämistä. Helpointa se on ehdottomasti keväällä ennen kuin aluskasvillisuus tekee näkyvyydestä huonoa. Otukset ovat lämpimällä säällä hyvin vilkasliikkeisiä ja pakenevat pienimmästäkin ärsykkeestä. Usein lajin olemassaolon paljastaakin kulottuneen heinikon kahahdus, kun lisko säntää piiloon. Silloin kannattaa jäädä sopivalle paikalle passiin. Yleensä jo muutamassa minuutissa hietasisilisko hakeutuu taas päivänpaisteeseen ja parhaiten auringon lämmön saa talteen varjottomassa paikassa. Kuvaaminen kannattaa aloittaa suhteellisen etäältä ja siirtyä varovaiseen lähestymiseen vasta ensimmäisten saatujen kuvien jälkeen. Liikkumisessa oleellista on äänettömyys, erityisesti tömistelyä ja täräyksiä pitää välttää. Tämä tarkoittaa yleensä myös käsivarakuvausta, sillä jalustan kanssa touhuaminen on näissä tilanteissa usein vain turhauttavaa puuhastelua. Luottamuksen synnytyä voi kuvia päästä ottamaan hyvinkin läheltä. Samassa yhteydessä voi mallia hieman jopa ohjailla sopivampaan paikkaan sijoittamalla vaikkapa oman käden varjo sen ylle. Varjossa lämpötila laskee välittömästi ja lisko etsii nopeasti uuden ja paremman paikan aurinkokylvyilleen.

Sarjan aikaisemmat osat löytyvät osoitteesta: www.ksml.fi/teemat/era-ja-luonto